Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Meidän matka alkaa siis Cairnsista, Australian koillisosasta Korallimeren rannoilta (lukekaa Wikipediaa jos speksit kiinnostaa, mua alkaa vaan nukuttaa). Oikeastaan - kyllä jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen pitäisi tuntea tämä kaupunki, koska itse Iltalehti toi sen taannoin maailmankartalle täällä meilläkin! :D
Klassinen aloituskohde olis varmaan ollut Sydney ja se oli meilläkin alkuun harkinnassa. Kun nyt kuitenkin tähän aikaan vuodesta lähdetään, päädyttiin trooppiseen Queenslandiin. Matka kun tosiaan käy eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa talvi alkoi virallisesti viikko sitten. Olin jostain kuvista näkevinäni että Tasmaniassa on lunta ihan reilusti. Tiedä sitten..

Mun tiedot ja kokemukset Australiasta on tosi hämärän peitossa. Oon lukenut pari reissublogia alusta loppuun (suurkiitokset kirjoittajille, olisin ihan kujilla ilman niitä), pyörinyt foorumeilla ja googlettanut sormeni kipeiksi. Mulla ei taida olla yhtäkään kaveria joka tuolla olis joskus käynyt, sattumalta töissä kuulin yhden kollegan viettäneen mantereella muutaman hyvin viinanhuuruisen kuukauden. Cairnsissa oli kuulemma viihtynyt viikon, ja tätä oon muualtakin kuullut. Ilmeisesti se on loppuviimeksi aika pieni kaupunki, nopeasti nähty ja koluttu. Jopa vähän tylsä. En tiedä, en tuomitse, veikkaan että kolmen viikon päästä kaikki on niin uutta, eksoottista ja käsittämättömän siistiä että siitä tulee mun uus lempipaikkani maailmassa, niin kuin Vantaasta konsanaan!

Tuolla yläoikeella ollaan kolmen viikon päästä tähän aikaan!

Noilla huudeilla banaani on ilmeisesti sellainen "the juttu" mitä tulee working holiday -viisumilla reissaileviin työttömiin rantapummeihin. Sitä siis kasvaa joka puussa ja pensaassa, enempi vähempi ympäri vuoden. Tammikuusta asti oon henkisesti asennoitunut että banaaneja mennään poimimaan (pistetään pistetään banaania poskeen..). Kai siellä jossain jotain mangoja, papayoita ja sokeriruokoakin on, mutta jotenkin nään banaanit meidän kohtalona. Koska oon ärsyttävän helposti stressaantuva ja Joonas on tartuttanut sen työstressin nyt muhunkin, oon oikeesti jo nyt kysellyt vähän sieltä täältä että kuis ois hommia tiedossa. Ei tietenkään mitään varmaa, mutta veikkaanpa että Atherton Tablelandsin taaaai Innisfailin suuntaan jatketaan sitten ekapäivien jälkeen. Molempiin on karkeasti sadan kilometrin matka Cairnsista, eri suuntiin vaan. Mut katotaan nyt, kuukauden päästä ollaan viisaampia.

Noh. Nyt meillä on varattu alkupäivien majoitus. Ollaan perillä siis keskiviikkona aamuneljältä (tiistaina klo 21 Suomen aikaa). Veikkaanpa että vietetään lentokentällä ekat tunnit ja aamun valjetessa etsitään ensin hotelli, ja mikäli sinne voi jättää kamat säilöön huonetta odottamaan, niin näin tehdään. Huoneen saa vasta joskus iltapäivällä, kahden tai kolmen aikoihin.. Jos ja toivottavasti kun ollaan skarppeja heti aamutuimaan, niin hoidetaan asiat kuntoon. Pankkitilit (paitsi voidaan avata ne jo Suomesta käsin ja vain noutaa pankkikortit ja lyödä parit nimet papereihin sitten siellä), puhelinliittymät, verokortit/numerot jnejne. Paha vielä mennä sanomaan, voi olla että menee pläänit ihan uusiksi, ehkä meidän kamat hukkuu ja päätyy jonnekin ambomaahan, tai ehkä lento ei koskaan pääse edes Hong kongiin vaan katoaa mysteerisesti jo itä-Euroopan ilmatilassa.. (no nyt mä en varmaan edes pääse koko lennolle)

Cairnsista on erinomaisa pääsy esim. Suurelle Valliriutalle, jonne ainakin meikäläinen ahkerasti haikailee päiväreissulle. En sukella, mutta voi sinne mennä snorklaamaankin. Ne ei mitään ihan naurettavan hintaisia matkoja oo, ja mitä oon ymmärtänyt niin niitä myös myydään vähän joka hotellin, hostellin, b&b:n ja baarin aulatiskillä, kadunkulmilla, lehtikiskoilla, you name it, they have it.. Jos nyt ei heti alkuun tätä päästä toteuttamaan, niin jossain välissä!

Pakkaamiselle en muuten oo suonut vielä ajatustakaan. Onhan tässä vielä 18 päivää lähtöön. Viime viikonlopun vietin työkavereiden kanssa merellä, käytiin Tukholmassa (tai siis ne kävi, mä olin merisairas ja nousin vasta kun laiva lähti takas Helsinkiin). Sain ilmeisesti tuberkuloosin tai vastaavan denguekuumeen tältä eksoottiselta reissulta, ensin tuli kurkku kipeeks, sitten infernaalinen nuha, tukkoisuus ja kuolema, nyt yskittää ja henkeä ahdistaa. Lääkäri totes ettei juuri mitään ole tehtävissä, määräs mulle lepoa loppuun asti ja tämän viikon vuorot saigonia. Vähän ärsyttää, kun niin vähiin käy vuorot, mut on tää olokin aika horroria. Kai tän ajan vois rakentavastikin käyttää, mut.. munhan pitää levätä!