Matka oli aivan hävyttömän pitkä. Tajusin jo vähän lentolippujen ostamisen jälkeen, että pidemmät välilaskut olis ehkä olleet paikallaan. Ensin kolmen tunnin pyrähdys väärään suuntaan Lontooseen, jossa ehdittiin just käydä Heathrow'n Bootsilta hakemassa vähän evästä ja siitä melkeinpä suoraan seuraavaan koneeseen. 12 tuntia turistiluokassa perse tiukasti penkissä on pitkä aika. Meidän rivillä oli kolme paikkaa, mä en suostu menemään ikkunalle joten olin keskellä ja Joonas änkesi ikkunalle. Käytäväpaikalla oli joku aasialainen mamma, ja meidän edessä olleella rivillä oli vain kaksi penkkiä, joten mamma sai rajattoman jalkatilan. Jopa mä olin tästä kateellinen. Mä katselin matkalla pari leffaa ja torkahtelin välillä vähän pystyyn. Ruokaa sai kahteen kertaan. Istuma-asentoon jähmettyneenä päästiin sit kuitenkin joskus perille Hong Kongiin. Väsytti siihen malliin ettei edes harkittu että olis lähdetty kaupungilla käymään, haahuiltiin lähinnä kentällä ja välillä käytiin vähän koomailemassa. Syötiin Pizza Expressissä, koska kun kerran Kiinaan asti tultiin niin..
7 tunnin odottelun jälkeen lähti vielä viimeinen rupeama. Nukahdin koneessa melkein heti kun lentoon päästiin, heräsin syömään ja nukuin taas hetken. Vikat pari tuntia tuijottelin lentokarttaa ja sit viiihdoiiin.
Ja ne kuuluisat Australian rajamuodollisuudet. Vikalla lennolla ruokalistojen kanssa jaettiin myös maihintulokortit ja Ebola-kortit. Jälkimmäisessä piti vakuuttaa ettei ole viimeisen kolmen viikon aikana vieraillut Afrikassa. Ensimmäiseen kirjoiteltiinkin enemmän. Miksi ollaan Australiassa, aiotaanko asua täällä 12 kuukautta, kauan aiotaan viipyä, missä ollaan, läpäläpälää. Onko meillä lääkkeitä, huumeita, aineita, ruokaa, lihaa, siemeniä, maata, vettä, kissoja koiria kaloja fossiileita tai tikitiki -naamioita mukana.
Koneesta kun päästiin ulos, ensimmäisenä oli siis rajan ylitys. Päädyttiin jotenkin eri jonoihin ja kohta siellä olikin Joonas orpona selittelemässä ettei se tiedä missä aiotaan majoittua, koska minähän näistä käytännön asioista pidän huolta.. :D olin onneks ihan siinä takana niin menin sitten itekin siihen. Tää oli nopea prosessi, kerroin mihin hotelliin aiotaan mennä, se tarkisti ne meidän lappuset, kysyi mitä lääkkeitä mulla on mukana ja se oli sillä selvä. Ei tarvinnut edes näyttää kamojaan. Saatiin leimat passeihin, se teki jotain merkintöjä siihen maahantulokorttiin ja tästä kolme askelta eteenpäin meidät pysäytettiin uudestaan.. Tai no Joonas pysäytettiin, en tiedä mikä siinä on niin epäilyttävää. Rajasetä kysyi vaan että ollaanko molemmat working holidaylla ja onko meillä ruokaa mukana. Kyllä ja ei, kiitos ja jatkettiin matkaa. Tästä taas kymmenen askelta eteenpäin ja kolmas setä pysäytti. Onko meillä ruokaa? Ei, pelkkää suklaata. Entä lihaa? Ei, edelleen pelkkää karkkia. Ollaanko varmoja ettei mitään oo, siemeniä tai jotain säilykkeitä? Ei, suklaata on ja ne on tässä käsilaukussa jos kiinnostaa. Ei kiinnostanut ja päästiin matkatavarahihnalle. Siel pyöri onnessaan sellanen pieni biosecurity -liivein varusteltu hurtta, kävi meidätkin nuuskimassa. Siitä kun saatiin rinkat vielä matkaan, oli vielä yksi jono. Kateltiin että siinä oli varmaan viisi eri suuntaa mihin lähteä, joissain paikoissa taisi olla läpivalaisulaitteet. Mentiin siihen ja meidän maahantulokortit tarkistettiin taas, kysyttiin reissataanko yhdessä ja ohjattiin viitoslinjalle. Se lähti jollekin pimeälle kujalle ja olin ihan varma että johonkin luotaintutkimukseen tässä päädytään, mut kulman takana olikin jo tulohalli. Ei siis päästy telkkariin eikä Joonas joutunut riisumaan housujaan.
Kello oli tässä vaiheessa viisi aamulla. Ulkona oli sysipimeetä (ja 22 astetta lämmintä). Varmaan joku tunti istuttiin siellä kentällä, mä taisin vähän nukkuakin. Siinä joku rajavartija tuli sit kyselemään että mitä puuhataan ja sanoi että Cairnsissa kaikki kyllä aukeaa aikaisin ja kohta nousee aurinko, kai siitä voi tulkita että meidät heitettiin kentältä pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta hotellin check in -aika oli vasta kolmelta iltapäivällä. Ajateltiin kuitenkin että josko nyt mentäis sieltä edes kysymään rinkoille säilytystä ja sitten päivällä hoidetaan asioita. 22 dollarilla saatiin minibussikuljetus kentältä suoraan hotellin oven eteen ja yhä edelleen ollaan ikikiitollisia respan Henrylle ! Kysyttiin tavaroille säilytyspaikkaa ja se sanoi että voidaan suoraan hoitaa noi muodollisuudet kuntoon ja kas - se vaihtoi meidän huoneen niin että päästiin jo heti silloin seitsemältä sisälle. Oli ihan mahtavaa. Laitettiin kello kympiksi soimaan että päästäis ajoissa hoitelee asioita ja päästäis tätä aikaeroa tasaamaan. No kuka siihen nyt mitään heräs, jossain vaiheessa havahduin kattoo kelloa ja se oli melkein neljä päivällä. Saatana. Pankki oli menny jo kiinni, Medicare office oli kiinni.. Lähdettiin sit vähän pyöriskelemään ulos, käytiin Esplanadella syömässä, käveltiin Lagoonin ympäristössä ja etsittiin Cairns Central Shopping Center. Siellä olis ollut parinkin eri puhelinoperaattorin liikkeet että saatais paikalliset liittymät. No joo.. Kello oli varttia vaille kuus ja kaikki oli kiinni, tai menossa kiinni. Tää hämmentää mua vieläkin. Melkein joka paikka jonka ohi käveltiin oli avoinna tyyliin 9-17 tai 10-18.. En tiedä onks se kaikkialla tollaista, mutta tosi outoa. Lähdettiin sit takaisin hotellille päin ja matkalla rupes aurinko laskee ja lepakot heräämään. Kattelin eka että jotain siellä lentelee ja kohta tuli suoraan pään yli, et kappas, helvetin iso hedelmälepakko. Ja sit tuli toinen, kolmas ja viidessadaskahdeksastoista. Ihan mieletön määrä läks lentämään vuorille päin. Tän jälkeen sit vaan hotellille makoilemaan, meinasin jo kertaalleen tossa seitsemän aikoihin nukahtaa mut tässä mä vielä näpytän vaikka kello on jo yheksän! Joku leffa vielä varmaan katseluun ja aamulla sit aikaisin ylös, aamiaiselle ja uus yritys asioiden hoiteluun :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti