Roadtrip pt. 1

Tää 1x kuukaudessahan on erinomainen kirjoitustahti :D jännä miten Suomessa ehti useemmin, vaikka tekemistäkin oli enemmän.

Road trip meni hienosti. Ajettiin 2932,7 kilometriä jossen nyt aivan väärin muista, käytiin jokseenkin kaikkialla missä pitikin ja vähän ylimääräisissäkin paikoissa. Ei paljoa suunniteltu. Askartelin Google Mapsilla hienon kartan kaikkine pysäkkeineen, mutta en saa sitä tähän mitenkään viisasti liitettyä, joten olkoon :D aika suoraa tietä ajettiin, isoimmat koukkaukset rannikolta oli ihan matkan alussa kun ajettiin Cairnsista ensin pohjoiseen ja sitten länteen; Kuranda-Atherton-Millaa Millaa, ja lopussa kun ajettiin Sunshine Coastilta Toowoomban kautta Brisbaneen.

Joka päivä ajettiin varmaan pari, kolmesataa kilometriä, joskus harvoin enemmän ja usein vähän vähemmän. Cairnsista Brisbaneen on siis suoraa tietä noin 1700 kilometriä, joten meille tuli mittariin yli tuhat tollaista haahuilua ja siellätäällä pyörimistä :D Meillä oli se auto siis 14 päivää, vähempikin olis riittänyt. Viimeinen viikonloppu oli lähinnä ajantappoa, oltiin Sunshine Coastilla pari päivää (sieltä on joku sata kilometriä tänne) ja vikaksi päiväksi ajeltiin Toowoombaan koska piti päästä pesemään pyykkiä ja suihkuun. Joku kymmenen päivää olis ehkä ollut parempi vuokra-aika, mut menihän toikin.

Cairnsissa käytiin siis siellä Great Barrier Reefilla snorklaamassa. Meillä oli sellainen superkehuttu matkanjärjestäjä, aavistuksen kalliimpi kuin suurin osa kilpailijoista, mutta oli se sitten sen arvoinenkin. Saatiin aamupala (kahvia ja muffinssia), seilailtiin vajaa pari tuntia ensimmäiseen kohteeseen - meille molemmille iski kevyt merisairaus vaikkei oltu edes krapulassa, mutta saatiin paatilta jotain inkivääritabletteja. En tiedä oliko se se, vai se kun matkanteko loppui, mutta helpotti ja päästiin veteen. Ai sun saatana se oli siistiä, siihen asti varmaan siisteintä mitä olin ikinä tehnyt. Ei sitä ees pysty kunnolla kuvailemaan, se vesi oli lämmintä ja puhdasta, sellasta kirkasta turkoosia ja siellä oli noin tsiljardeja erilaisia kaloja, ihan parin sentin mittasista Joonaksen pituisiin :D Ne korallit oli huikeita. Käytiin kolmessa eri paikassa snorklaamassa, kaikki oli vaan parin minuutin seilailun päässä toisistaan, mut jokaisessa oli vähän erilainen kala- ja korallikanta. Kaks pettymystä tuli kun ei nähty oikeaa Nemoa (valenemoja joo) eikä kilppareita, mut nähtiin valkotäplä(?)hai. Sellanen puoltoistametrinen, tuli ja meni merenpohjaa ja katosi ikiajoiksi heti kun selkänsä käänsi. Se oli aika vinkeä. Hintaan sisälty myös lounas (5/5) ja paluumatkalla saatiin vielä kahvit ja jotain leivonnaisia. All in all oli siisti kokemus, ja herätti halun koittaa laitesukellustakin joskus.

Cairns - paluumatkalla riutalta

Tästä seuraavana päivänä haettiinkin sitten se auto alle. Joonas aloitti kuskina koska mua edelleen epäilyttää automaatit - varsinkin jos niiden vaihdekeppi on ratin takana piilossa eikä siinä normaalissa paikassa. Tästä huolimatta loppujen lopuks mä ajoin melkein aina, Joonakselle tuli ehkä parisataa kilsaa yhteensä :D

Lähdettiin eka vähän pohjoiseen, käytiin Kurandan sademetsäkylässä pyörimässä. Lämmintä oli ehkä 35 ja ilmankosteus noin 1000%, joten oli tosi mukavaa kaikin puolin. Ja voi vittu se tie Kurandaan :D! Se paikka sijaitsee siis vuorella, sinne pääsisi myös sellaista kaapelihissiä pitkin, mut koska molemmat meistä syvästi rakastaa korkeita paikkoja ja varsinkin korkeissa paikoissa killuvia lasikoppeja, jätettiin se väliin. Vaihtoehdoksi jäi ajaa sellaista S-kirjaimen muotoista tietä ylämäkeen. Jyrkkään ylämäkeen. Kiva siellä viidakossa kun jokainen mutka oli about 180 asteinen, täällä ei tunneta turvavälejä ja auto ei kulkenut yli kuuttakymppiä :D ei sillä että oltais yli neljääkymppiä muutenkaan menty. Näitä teitä osui matkan varrella kohdalle yllättävän paljon, muuten ajaminen täällä ei oikeestaan Suomeen niin eroa.

Kuranda oli ihan kiva paikka, siellä oli paljon hippejä ja toripöytien tuotteet oli sit sitä luokkaa. Siellä olis ollut mahdollisuus myös käydä kävelyillä sademetsässä, reittejä löytyi vähän joka lähtöön, mut eihän me nyt. Kerran käytiin tollainen, sekin oli ehkä 300 metriä :D ajeltiin tuolta Athertonin kautta Millaa Millaa'n, koko matka sitä samaa kiemurtelevaa ylä- ja alamäkeä. Jyrkimmät mäet tais olla 10%, niiden varsissa oli monesti sellasia sora"patjoja" joihin pystyis sit ohjaamaan jos lähtis kosla käsistä.

Tällainen löyty Kurandasta. Entinen sotakone Jenkeistä, josta sittemin tuli leffaproppi Australiaan ja jonkun leffan kuvauksissa se romutettiin ja tuotiin tonne eläkepäivien viettoon.

Ne vuoristot johti kyllä hienoihin maisemiin, mut ajokokemus ei ollut paras mahdollinen. Tämä @ Atherton Tablelands

Oltiin Millaa Millaan kylässä yötä yhdessä caravan parkissa, kun rupes tulee jo pimeä ja bensa oli jokseenkin loppu. Seuraavana päivänä käytiin siellä vesiputouksilla ja käveltiin se viiden minuutin lenkki metsässä. Ei nähty vesinokkaeläimiä - pettymys, mut pari käärmettä uiskenteli siellä ja kilppareita oli myös puolisen tusinaa. Jengi käy myös uimassa noilla putouksilla, mitä en ite ihan ymmärrä enää noiden käärmeiden jälkeen :D me ei käyty.

Jatkan tässä lähipäivinä juttua, tästä tulis ihan tolkuttoman pitkä muuten :D ens kerralla sitä laskuvarjohyppyä ainakin!

Kohta mennään!

Kaks viikkoa vielä, alle!! Ens viikon sunnuntaina viimeistään lähdetään tästä jumalan hylkäämästä pikkukylästä ja palataan sivistyksen pariin. Meikäläinen tulee hulluksi jo. Mulla loppui työt siis marraskuun eka päivä, squashit muuttui huonoiksi eikä kukaan enää ostanut niitä. On vaikea kuvitella, että joku osti niitä sitä aiemminkaan, mut ilmeisesti.. Ei nyt sillä että olisin heti lepäämään päässyt, päädyin seuraavana päivänä kurpitsahommiin.

Vauvathan painaa jotain viisi kiloa? Kelatkaa että nostatte vauvan maasta ja heitätte sen ilmaan noin kymmenen tuhatta kertaa päivän aikana. Ja että se vauva on hautautunut piikikkäiden kasvien sekaan. Ja että välillä sen vauvan alla on saatanan iso sammakko. Ja että se vauva on oikeestaan kivikova kurpitsa, eikä vauva. Hirveetä hommaa, onneks kesti vaan päivän. Nettosin $180 suoraan käteen.

Seuraavan päivän kärsin krapulaa, koska pitihän meidän lähteä entisen pomon kanssa juhlistamaan kauden päättymistä. Muut tytöt otti sivistyneesti kaksi ja poistui takavasemmalle, team Finland luonnollisesti jäi kiskomaan keittoa myöhään yöhön.. Hävitin mm. lompakkoni, mut täällä ihmiset onneks on vielä rehellisiä ja joku ikivanha kreikkalaismies jostain jäljitti mun puhelinnumeron ja soitti seuraavana päivänä että tuu hakemaan. Sain sen kortteineen käteisineen takaisin - mielenkiintoista sinänsä, koska siellä ei tietääkseni edellisiltana ollut käteistä. En valittanut.

Tästä seuraavat kolme päivää meni niitä pieninpieniä minipikkuchilejä poimiessa. Palkka oli luonnollisesti per kilo.. Olin yhteensä ~20 tuntia töissä, keräsin 87,5 kiloa chilejä ja liksaa tulee noin 220 dollaria, ennen veroja. Aivan vitun kannattavaa.. Oli onneks vaan kolmen päivän keissi, täytyy toivoo ettei joudu takaisin. Tai on siellä myös isoja chilejä ja munakoisoja, niistä sais tuntiliksaa.

Päiviä mulle siis kertyi täällä nyt ilmeisesti 77. Johonkin se on silti täältä mentävä kun Joonaksella päiviä on ehkä hyvällä tuurilla puolet kasassa, alustavasti ollaan nyt mietitty jos sen roadtripin jälkeen lennettäisiin länteen ja koitettaisiin sieltä ettiä jotain. Nyt varsinkin kerta se faija on tänne huhtikuussa tulossa, niin voitaisiin sitten vasta niihin aikoihin tulla takaisin itärannikolle ja matkustella Sydneyt ja mitä kaikkea muuta siellä nyt on. Täällä toi joulukuu tosiaan on ensimmäinen kesäkuukausi ja silloin saavutaan sinne Brisbaneen, ja sitkeä huhu kertoo että kesäisin täällä on varsinkin kaupungeissa työnsaanti tosi tuskaista kun opiskelijat on lomilla jne. Mut katotaan nyt, tollasta ainakin alustavasti mietittiin. Lännestä en silleen mitään tiedä, kai siellä jotain hommia on (näitä viisumihommia siis). Halutaan sielläkin kuitenkin jossain vaiheessa käydä, Perthissä ja Broomessa ainakin, käydä kattoo quokkia Rottnest Islandilla!

Quokka on maailman onnellisin eläin, näkeehän sen jo naamasta.

Joo.. Mun puolesta voitais jo lähteä täältä Ayrista ja makoilla vaikka Cairnsissa Lagoonilla siihen asti että otetaan se auto alle, mut vihdoin Joonaksella on töitä riittänyt, kun niillä alkoi mangot. Meidän hostellissa on melkein kaikki muut farmit jo lopettanut ja mangot on kaikilla alkamassa, ja ne on vähän semmosia hämäriä, et toivon etten niihin hommiin joudu. Ilmeisesti mangot ei tykkää tulla poimituksi, ne ruikkii jotain happoa päin näköä kun otat sellasen. Vissiin samankaltaista jonkun myrkkysumakin kanssa. Jotkut saa niistä pahojakin allergisia reaktioita, tulee sellasta rakkulaista ihottumaa, toisille ei tuu mitään.. Yleensä jos jotain tulee, parasta on lopettaa ne hommat ja sillon kanssa lähteä täältä Ayrista, kun ei täällä enää muuta ole. Joskus joulu/tammikuun taitteessa kai loppuu nekin ja sit täällä ei oo oikeastaan mitään ennen kuin maaliskuun tienoilla, jos vielä sittenkään.

Joonas ei ainakaan vielä käsittääkseni oo saanut mitään, toivottavasti ei saakaan. Mä oon nyt ite takaisin jonotuslistalla ja siellä tais olla ainakin 7 nimeä ennen mua + oon kipeenä niin pari päivää varmaan menee tässä peukaloita pyöritellessä. Oon ruvennut lukemaan Game of Thrones -kirjoja, uusin kausi Criminal Mindsia on alkanut et jotain tekemistä sentäs on :D ja tuli se namipaketti Suomesta, kyllä silläkin hetken tappaa aikaa. Ostinpa muuten sen kamerankin! Tulikin vähän kalliimpi kuin mitä suunnittelin, oon yrittänyt löytää tähän suomenkielisiä käyttöohjeita vielä vähän huonolla menestyksellä, kun enhän mä noin teknistä laitetta herran tähden osaa käyttää. Tällainen Canonin PowerShot sieltä lähti siis matkaan. Englanniksi löysin Australian Canonin sivuilta sellasen parisataa sivuisen käyttöohjeen, jos joku keksii mistä saman saisi vielä suomeksi niin tack vinkkejä vastaanotetaan! Löytyhän se sittenki ku tarpeeks lujaa vaan etti.

Sellasta tällä kertaa. Max. 13 päivää vielä lähtöön. Ei tunnu missään.

Queenslandin roadtrip muotoutuu

Meiän roadtrip on ottanut askeleen eteenpäin ja muuttunut vähän konkreettisemmaksi. Viimeks tuumin että hinnat olis jotain kahdeksan sadan luokkaa, mut ei se sit ollutkaan niin yksinkertaista. Tässä parin viikon aikana hinnat oli aavistuksen noussut ja päätettiin aikaistaa lähtöä muutamalla viikolla. Suunnitelmissa oli siis odottaa joulukuun alkuun, mut hintaeroa autovuokrille tuli monta sataa, eikä meillä nyt mitään varsinaista pakottavaa tarvetta oo jäädä tänne Ayriin. Kosla meillä on siis 22.11-7.12 ja hintaa koko roskalle tuli $1736,02 - noin 560 euroa per nenä. Tosta 420 dollaria on vakuutusmaksua - ilmankin olis saatu, mut ei nyt ihan hulluja kuitenkaan olla. Navigaattori otettiin kanssa, hintaa tuli viiskymppiä.

Päädyttiin nyt vuokraamaan tällainen avaruusalus, henkilöauto missä kaks ihmistä nukkuu ja kokkaa. Haluttiin henkilöauto koska sitä on kivempi ajaa ja se on käytännöllisempi, mut myös edullisempi kuin paku. Sillä lisätilalla nyt ei niin oo väliä kun ei ajateltu viettää kaikkea aikaa siellä autossa nyhjöttäen. Tässä versiossa on myös jääkaappi.
Mä oon nyt pari viikkoa jo ajanut meidän porukkaa töihin ja yllättävän kivasti on mennyt. Tyyliin ekan päivän jälkeen ei enää edes tajunnut että on vasemman- eli vääränpuoleinen liikenne ja nyt ajatus oikeinpäin ajamisesta tuntuu vähän vieraalta. Jorppa sitä ajelua koitti jo vähän alustavasti Cairnsissa ja tosiaan vihas sitä syvästi. Toi meidän vuokra-auto on automaatti joista mulla on kokemusta 0 kilometrin verran, mut veikkaanpa et aika 50/50 menee ajamiset.

Päivämäärät on nyt siis päätetty. En vieläkään tiedä milloin mulla loppuu duunit, mut hyvin luultavasti ennen kuin lähdetään. Ollaan nyt alettu poimimaan viimeisiä peltotilkkuja ja keskimäärin niiden elinaika on sellaiset 5 viikkoa.. Oli miten oli, mun viimeinen työpäiväni Ayrissa tulee olemaan marraskuun 20. ja kaks päivää sen jälkeen lähdetään sutimaan.

Eli sunnuntaina 22.11 hypätään täältä bussiin ja hinkutetaan seitsemän tod.näk. käsittämättömän pitkää tuntia Cairnsiin. Suoraa tietä täältä olis sinne reilut 400 kilometriä, mut kai toi on joku maisemareitti mitä se bussi menee. No, tosta seuraavana päivänä, aamulla jo melkein ennen kukkoa hilaudutaan Cairnsin satamaan ja hypätään Silverswiftin paattiin. Great Barrier Reef!
Tää oli ehkä vähän sellainen tyyriimpi vaihtoehto, mut arvosteluiltaan ylivoimainen ykkönen ja sisäls ihan kivasti kaikkea - aamu- ja iltapäiväteen pullineen ja cold and hot smorgasbord buffet lunchin, mitä ikinä tarkoittaakaan. Ja kyllä, smorgasbord on täällä ihan vakiintuneessa käytössä oleva termi, tässä Ruotsin kupeessa kun ollaan.. Saadaan myös snorklausvälineet, räpylät ja lycrapuvut, ja päivän aikana vieraillaan Outer Reefilla kolmessa eri paikassa, joissa jokaisessa kasvaa vähän erilaista korallia ja ui vähän erilaisia kaloja - ja toivottavasti nähdään myös riuttahaita ja kilppareita! Purtilosta on mahdollisuus vuokrata vedenalainen digikamera ja tää ajateltiin tehdä. Noi sukelluspuvut on ihan hyvä olla - vesi on tuollakin jotain 30-asteista ja ilma tohon aikaan vuodesta lämpimämpää, mut meduusat - ne tappajaversiot siis, stinger rayt ja portugalinsotalaivat - on liikkeellä noilla vesillä marraskuusta toukokuuhun. Käsittääkseni niihin törmääminen on aika harvinaista silti, mut meidän tuurilla.. :D
Tää retki kustantaa 210 dollaria per nekku.

Great Barrier Reef - kuva täältä

Tän valliriuttaretken jälkeisenä päivänä otetaan sitten se auto alle ja lähdetään litomaan! Cairnsista on Brisbaneen suoraa tietä reilut 1700 kilometriä ja aikaa on siis 14 päivää. Tohon matkan varrelle ei osu oikeestaan yhtäkään isompaa kaupunkia - Cairns oli siis sellainen sadantuhannen asukkaan kaupunki jossa jalan kulkeminen paikasta toiseen on helpointa. Kaikki kaupungit meidän reitillä on suht samanlaisia, jos ei jopa pienempiä. Townsville on meille yhden viikonlopun ajalta entuudestaan tuttu, samoin Airlie Beach, mut muuten kaikki tulee olemaan uutta.

Aloitetaan varmaan Atherton Tablelandsista ja Millaa Millaa Fallseilta. Ne on vajaan tunnin matkan päässä Cairnsista länteen, joku kyläpahanen, mutta sieltä löytyy sademetsää ja vesiputouksia - ja luonnonvaraisia vesinokkaeläimiä, jos ollaan onnekkaita! Vaikkei oltaiskaan, niin ainakin kuvien perusteella toi Millaa Millaa Falls on aika makee paikka jo ilman munivia myrkkynisäkkäitäkin.

Millaa Millaa Falls - kuva Wikipedia

Aikaa meillä tulee olemaan ihan runsaasti, joissain paikoissa varmaan pysytään pari päivää ja toiset on nähty puolessa päivässä. Tiedän et Mission Beach tulee olemaan sellainen pidemmän pysähdyksen kohde, koska siellä käyn laskuvarjohyppäämässä. Airlie Beachilla luultavasti myös pysähdytään pidemmäksi toviksi, tarkoitus on etsiä sieltä joku päiväretki/risteily Whitsundaysille ja Whitehaven Beachille. Tosi paljon löytyy semmosia "3 days + 2 nights" -retkiä, mut meillä on se kohtuukallis auto kuitenkin koko ajan, niin halutaan maksimissaan sellanen yhden yön kestävä. Tää on vielä hakusessa, mut eiköhän me jotain löydetä.

Whitehaven Beach - 7 kilometriä valkoista hiekkaa, äänestetty kerta toisensa jälkeen maailman parhaaksi rannaksi. Kuva Wikipedia.

Loppuvaiheessa matkaa tulee vastaan Hervey Bay - se on joku valasbongauksen ykkösmesta, mut valitettavasti ei enää tossa vaiheessa vuotta. Sen rannikolla on kuitenkin sellainen paikka kuin Fraser Island, jonne ehdottomasti halutaan. Se on maailman suurin hiekkasaari, siellä on jotain järviä ja viidakkoa ja jonkun 80 vuotta vanhan haaksirikkoutuneen laivan raato. Tänne järjestetään kanssa paljon erilaisia retkiä tai vaihtoehtoisesti voi mennä omalla autolla, mut meidän vuokrakärryllä ei pääse. Neliveto on tuolla pakollinen. Alustavasti kattelin päiväretkiä, mutta voi olla että ensin skipataan koko paikka ja sitten Brisbanesta tullaan tänne takaisin ja käydään parin päivän reissulla Fraserilla. Siellä on niin paljon kaikkea nähtävää ja tehtävää, et ei haluta kiirehtiä.

Nää on tällaisia "must see & do" -kohteita meidän reitillä. Tän lisäksi oon lähinnä ottanut ylös isompia kaupunkeja mitä tossa vastaan tulee - Bowen, Mackay, Rockhampton, Noosa ja Sunshine Coast.. Pysähdytään näissä, ja varmasti monessa muussa paikassa. Käydään bush walkeilla, rannoilla, baareissa, siellä täällä ja tuolla. Ostan 98% varmasti kameran ennen kuin lähdetään Ayrista, jotta jää edes jotain käteen matkasta. Oon rajannut mun vaihtoehdot kolmeen, joista kaks vaikuttaa kivemmilta kuin kolmas, mut kolmas olis käytännöllisin. Jatkan vielä harkintaa.

Lomaa lomasta

Ei täällä tapahdu mitään!

Mulla on nyt ekaa kertaan sitten Suomesta lähdön jälkeen viikonloppu (jos ei lasketa niitä paria ekaa viikkoa maassa, kun pyöriskeltiin siellä täällä eikä oikein tehty mitään.. tai niitä paria viikkoa kun odotin töitä täällä). Kokonaista kaks peräkkäistä vapaapäivää! Eka päivä on nyt noin puolessa, ja oon jo puolikuoliaaksi tylsistynyt, eli vahvasti menee. Ei edes mennä leffaan tänään, kun siellä ei tuu mitään. Haluisin käydä kattoo Oddballin, koska siinä on pingviinejä, mut se meni vaan päivänäytöksenä :(

Hiljalleen alkaa jonkinlainen deadline muodostua täällä Ayrissa olemiselle. Mitään varmaa päivämäärää ei vielä ole, mut arviolta marraskuun alun/keskivaiheen tienoilla sadonkorjuu on mun farmilla ohi. Eilen mulla tuli puolet viisumipäivistä täyteen ja oon laskeskellut että tällä tahdilla (6 töitä, 1 vapaa) saan päiväni täyteen marraskuun 14. Tietysti tosin Australian hallitus/maahanmuuttovirasto muutti tossa kuukausi takaperin toisen vuoden viisumia koskevia sääntöjä, et en oo enää aivan varma et tarviiko mun edes saada noita päiviä niin tarkasti kasaan. Käytännössä siis määrät ei muuttunut mihinkään, edelleen pitää suorittaa 88 päivää tietynlaista työtä, mut tähän asti se on todistettu jollain lomakkeella. Käytännöt vaihtelee, joskus farmarit allekirjoittaa sen lappusen joka päivä, meidän hostellissa tehdään niin että manager hoitaa päivien kuittauksen sitten kun täältä lähtee. Nyt ne säännöt kuitenkin muuttui niin, että jatkossa toisen vuoden viisumin hakemisen yhteydessä täytyy toimittaa pay slipit joista tulee ilmetä työtunnit. No problemo, saadaan ne täällä ihan asiaankuuluvasti viikottain. Mut Immi (eli maahanmuuttovirasto) ilmeisesti tulkitsee ne palkkakuitit siten, että 38 tuntia viikossa on yhtä kuin 7 suoritettua farmipäivää. Eli joillain farmeilla (tai kaivoksilla, raksoilla ja kalastusaluksilla, jotka kaikki myös kuuluu näihin "viisumitöihin") työskennellään täyttä päivää viitenä päivänä viikossa ja tää lasketaan täydeksi viikoksi. Mun farmi kuitenkin tekee pääasiassa lyhyempää päivää, viimeisessä payslipissa mulla oli tunteja vaan 34 ja siinä oli kuusi päivää töitä. Et tiedä sitten. Immin sivuilla kuitenkin sanotaan, että jos työ on alkanut ennen näiden muutosten voimaantuloa, niin se on ok, eikä uusia säädöksiä tällöin sovelleta. Mun työ alkoi vajaa kuukausi aiemmin, joten..? Nää muutokset tuli vähän yllättäen, ne kohtasi paljon vastustusta eikä oikein kukaan vielä tiedä et mitä ne käytännössä tarkoittaa. Oon seurannut yhtä FB-ryhmää jossa on paljon keskustelua tästä aiheesta, moni sieltä on ollut yhteydessä Immiin ja tyyliin kaikki on saanut kysymyksiinsä vähän erilaisia vastauksia.

Isoin syy sille vastustukselle tossa asiassa on se, että se karsii wwooffaajien määrää. Wwoof = willing workers on organic farms. Täällä toi termi on yleistynyt tarkoittamaan vapaaehtoistyötä. Käytännössä siis reissaaja menee asumaan jollekin farmille, hänelle tarjotaan ilmainen majoitus ja ruuat siitä, että hän työskentelee farmilla 4-5 tuntia neljänä, viitenä päivänä viikossa. Nää ei edes välttämättä oo aina farmeja, ne voi olla tavallisten ihmisten koteja, joissa tarvitaan vaikka apua jossain remontissa, seinien maalausta jne. Musta toi idea on ihan mahtava, ja oon siitä edelleen kiinnostunut (Vesalat, ehkä tekin voisitte ottaa vaikka jonkun aussin sinne vaikka sitä autotallia kunnostamaan, tai lapsia hoitamaan?) Siinä pääsee kuitenkin tutustumaan vähän syvemmin täkäläiseen kulttuuriin ja näkemään normaalia elämää. Ei onnistu ihan noin hostellissa asuessa.
Jotkut näistä paikoista tarjoaa asumisen ja ruokailun lisäksi myös pientä palkkaa, tyyliin 200 dollaria viikossa.

Osallistuin sit siellä Facebook-ryhmässä yhteen tollaiseen keskusteluun missä moni pientilallinen avautui siitä miten niiden bisnes ja elinkeino saattaa mennä nurin ton viisumisäädön takia. Vapaaehtoistyöstä ei oikein voi tarjota pay slipeja, eikä reissaajat ehkä enää halua tulla tollaisiin töihin jos se ei hyödytä niitä toisen vuoden viisumia hakiessa. Vaikka majoittaja tarjoaiskin sitä "viikkorahaa" ja tekis sen maksamisesta viralliset dokumentit, se ei kelpaa, koska palkan täytyy olla Australian lakien mukainen minimipalkka, ja sitä tollainen ei tosiaan oo, vaikka järjestely miellyttäiskin sekä työnantajaa että -tekijää.
Mä tekisin ihan ilomielin jotain tollaista työtä, oli se sit täysin vapaaehtoista tai tota nimellistä korvausta vastaan olevaa. Enemmän se kokemus siinä kiinnostaa, eikä sitä rahaa tartte tulla niin paljon jos kaikki muut tärkeät kulut katetaan työntarjoajan puolelta. Tää sitten poikikin mulle parikin työtarjousta :D toinen oli joku hevostila New South Walesissa, toinen joku country hotel South Australiassa. Kiitin molempia tarjouksesta, "mutta valitettavasti aion työskennellä sadonkorjuun loppuun saakka nykyisessä työpaikassani". Heppatalli toivotti mukavia reissuja, hotellinomistaja pyysi ottamaan yhteyttä kun olen valmis täällä. Kertoi että heillä on farmeja siinä ympäristössä, että Joonaksellekin vois löytyä töitä. Majoituksen ja ruuan lisäksi tosta myös maksettaisiin sitä taskurahaa. Aion ilman muuta olla yhteydessä kunhan täältä päästään, olis huikeeta päästä tollaiseen! Jopa Jorppis tykkäs ideasta, joten ehkä ollaan etelässä vielä tän vuoden puolella!

Oikeastaan ollaan muutenkin. Ollaan nyt pyöritelty tässä muutamia vaihtoehtoja sille, mitä tehdään kun lähdetään täältä. Kaks kuukautta on aika lyhyt aika ja olis kiva jos olis joku suunnitelma jatkolle. Aluks mietittiin et jos lähdettäis lomalle :D Indonesia on tossa vieressä ja Balilla olis kiva päästä käymään, ja kyllä perkele ollaan tän raadannan jälkeen loman tarpeessa. Sieltä oltais sit lennetty Perthiin ja ostettu sieltä auto ja lähetty länsi- ja etelärannikon kautta kiertämään takaisin itään. Päädyttiin nyt kuitenkin siihen että olis epäkäytännöllistä lähteä nyt ulkomaille. Ollaan jouduttu ostamaan täällä kaikkea paistinpannua sun muuta, mille varmasti on vielä jatkossakin käyttöä, ja kaiken tollaisen kiikuttaminen parin viikon lomaa varten olis ehkä vähän hölmöä. Jätetään se Aasia siis toistaiseksi siihen kun vuosi (tai kaks) täällä on tullut täyteen.

Joten nyt meillä on plan B muovautumassa. Palataan varmaan aluksi Cairnsiin. Haluun vihdoin päästä sinne Valliriutalle snorklaamaan, ja siihen Cairns on paras paikka. Sieltä myös löytyy kaikkien isojen valtakunnallisten autovuokraamojen toimipisteet. Ollaan siis kelattu että vuokrataan pieni camper pariksi viikoksi ja huristellaan sillä vajaat 2000 kilometriä Cairnsista Brisbaneen, ja jos oikein hulluks heittäydytään niin ehkä Sydney'n asti. Tohon matkan varrelle mahtuu ainakin miljoona paikkaa missä haluun ja halutaan käydä. Tällaista camperia ollaan katsottu, kahdelle viikolle hintaa tulis reilut 800 dollaria. Tosta seuraava vaihtoehto olis noin $1120 kahdelta viikolta, mut siellä olis jääkaappi :D

Jos ajaminen täällä ei osoittaudu hirveän paskaksi, ostetaan varmaan oma auto jossain vaiheessa. Mä en oo täällä ajanut vielä kertaakaan, Joonas pari kertaa ja vihannut joka hetkeä. Musta tiet ja liikenne täällä vaikuttaa tosi samankaltaisilta kuin Suomessa - yksinkertaiselta ja helpolta. Esimerkiks Englannissa tiet vaikuttaa paljon kapeammilta ja jotenkin oudoilta. Mut Joonas nyt on semmonen reikä ratissa muutenkin, et eiköhän täälläkin se ajelu sitten tuu lankeemaan mulle. Sen verran joudun periaatteitani syömään et hommataan automaatti (niin vuokra-autossa kuin omassakin, jos sellaiseen päädytään). Kai se vähän helpottaa vääränpuoleiseen liikenteeseen tottumista kun on vähemmän ajateltavaa.

No rupeshan sitä asiaa taas löytymään kun alko vaan kirjottaa. Ois enemmänkin, mut en nyt venytä tästä ihan kilometrimittaista. Ens kertaan! (yritin tähän suurella epätoivolla lisätä pari täytekuvaa, mut tää superb-netti... ei sit saatana!)

Jos kauppaan haluat mennä nyt..

Australiassa on kauppoja, joista saa tavaraa australialaisia dollareita vastaan. Tänään yksi australian dollari on 67 senttiä, ja yksi euro 1,50 dollaria (sanoo Forex).

Ayrissa on kaks ruokakauppaa, Coles ja Woolworths. Molemmat vastaa kooltaan ja tarjonnaltaan suunnilleen jotain Citymarketia. Me käydään lähinnä Colesilla, koska se on selkeesti edullisempi noista kahdesta. Woolies on vähän sellainen "hienompi" ruokakauppa ihan maanlaajuisesti. Valikoima molemmissa on jokseenkin sama, Wooliesilta saa myös Jamie Oliver -tuotteita joita sit on kans ihan joka lähtöön :D

Ennen tänne tuloa vähän jännitti et miten rahat riittää esim. syömiseen, koska joka paikasta kuultiin vaan että tää on ihan sikakallis maa ja kaikki maksaa hunajaa. No en nyt tiedä. Palkat täällä on kovat, mun tuntiliksa on tällä hetkellä $21,6, joten ei noita hintoja ihan suoraan pysty edes vertaamaan.

Syödään täällä ihan samoja juttuja kuin Suomessakin. Hostellissa on keittiö, mitä nyt vähän huonosti varusteltu. Uuneja ei esimerkiks oo ollenkaan, ainoastaan yks sellainen mikrouuni (?) tai mikälie grilli. Kaikki liedet on sellaisia siirreltäviä kaasuliesiä, niit on varmaan tusina siellä.  Jokaisella asukkaalla on oma kylmälaukku joita myydään joka paikassa, sellaisessa on säilöttävä kaikki mitä kylmässä mielii pitää. Yksin se vois olla aika paska systeemi, mut meillä niitä kassejakin on tietty kaks. Samoin hostelliin saapuessa saatiin sellaiset muoviset säilytyslaatikot joissa oli lautanen, kulho, kuppi ja aterimet. Me käytetään toista astioille ja toisessa säilytetään kuivakamoja. Ollaan jouduttu ostamaan oma kattila ja pannu, puiset kauhat ja puolenkymmentä säilytysrasiaa. Meillä tota omaa kamaa on loppuviimeks tosi vähän, esimerkiks tosi moni japanilainen on kiikuttanut tänne omat riisikeittimensä :D!

No mitä se ruoka täällä sit maksaa? Mä arvelisin et hinnat on tosi samat kuin Suomessa. En oikeestaan käännä mitään hintoja täällä, koska mitä siitä hyötyy? Kun asuu ja työskentelee täällä, se on vähän eri asia kuin jos olisi kesälomarahoilla vaan käymässä. Ei noi oikein oo verrannollisia.

Näitä mä poimin työkseni.

Vihannekset tuntuu jotenkin kalliilta. Täällä varmaan 98% tuotteista on kotimaisia, koska maa on niin iso ja kattaa miljoona eri ilmastoa, niin täällä voidaan viljellä melkein kaikkea. Äkkiseltään tulee mieleen vaan kolme tuotetta (kiivit, persimonit (?) ja osa viinirypäleistä) mitkä on tulleet jostain muualta. Nythän täällä tosiaan alkoi kevät, joten vuodenaika varmaan vaikuttaa tarjontaan ja hintaan, ihan siinä missä Suomessakin. Maan suurimmat banaanintuottajat on tässä meidän lähistöllä ja ne kasvaa ympäri vuoden - banaani hyvin harvoin maksaa yli kahta dollaria kilolta.
Kiivejä mä vedän päivittäin, ostetaan yleensä 8 hedelmän rasiassa jos ne on tarjouksessa, silloin maksaa jotain 3,5-5 dollaria. Vaihtoehtoisesti voi olla esim. 6 kiiviä kahdella dollarilla. Tomaatit on yleensä noin 4,98 per kilo, vähän mallista riippuen. Suomessa meni eniten kirsikkatomaatteja, täällä 250 gramman rasia maksaa saman verran kuin kilo normaaleja niin eipä oo tullut syötyä..
Nyt on ruvennut menee myös paljon mansikoita! Ne ei oo täällä yhtä hyviä kuin Suomessa parhaillaan, mut kelpaa. Wooliesilla on parempia, nyt viime aikoina on ollut 2 rasiaa (250 g/rasia) neljällä dollarilla, eilen oli vaan $2,80.

Maito on jotakuinkin dollarin litralta, sitä saa suunnilleen kymmenessä eri rasvaluokassa joiden eroista mulla ei oo aavistustakaan. Oletan juovani kevytmaitoa, mut voi se olla vähärasvaistakin. Tai rasvatonta. Puolen kilon paketti spagettia (hi fibre tai täysjyvä, jota täällä muuten on tasan kahdenlaista) maksaa kaksi dollaria. Puoli kiloa 17% naudan jauhelihaa 4,50 - hinta määräytyy rasvan mukaan, saman kokoinen paketti 3% jauhelihaa on 6,50 dollaria. Kana täällä on aika kallista, paitsi jos ostaa kokonaisen :D ne on 3,50 per kilo, mutta perus rinta- tai reisifilee on yleensä yli kympin kilo. Ei osteta jos ei oo tarjouksessa, esim $8/kg. Fileesuikaleita en täällä oo nähnyt, vaan ne on aina sellaisia isoja mötisköjä joita sitten pitkään ja hartaasti itse suikaloidaan. Koipia ja siipiä myydään myös paljon ja ne on myös aika edullisia. En oo tainnut nähdä kuin yhden valmiiksi marinoidun siipipaketin, pääsääntöisesti kaikki lihat ym on olleet maustamattomia.
Kananmunat on kalliita, halvin tiu mitä on vastaan tullut oli 2,80 dollaria, keskihinta pyörii jossain vitosen paikkeilla. Suomalainen hostellista vielä kirosi että munat on täällä ihan paskoja, niistä menee kuori rikki kun laskee vettä päälle.
Pieni purkki tonnikalaa on 80 senttiä. Purkki kermaa 1,30. Pastakastikkeita täällä on ainakin sataa eri sorttia, siis Dolmioita ja vastaavia. Isot purkit on yleensä kolmen dollarin luokkaa, mausta ja merkistä riippuen. Nuudelit on 50-60 senttiä pussi.

Leipä on jo ihan oma tarinansa. Leipäosastolla tarttee aurinkolasit, koska se kaikki valkoisuus häikäisee. Täällä on kova sandwich-kulttuuri, lapsille esimerkiks tehdään kouluun välipalat mukaan (on niillä myös ruokailu, mikä ymmärtääkseni on maksullinen) ja käytännössä se tarkoittaa voileipää. Moni päiväretki mitä ollaan katottu tarjoaa myös lounaan lisäksi välipalaleivän. Mä teen joka päivä töihin kaksi voileipää mukaan. Joku 90% leivästä on paahtista, valkoista tai jopa wonder whitea. Colesilla myydään tyyliin kahta täysjyvää ja yhtä moniviljaleipää. Me ostetaan pääasiassa Colesin oman leipomon leipää (täysjyväpaahtista), se on tuoretta ja maksaa dollarin paketti (680 grammaa). Joskus välillä haetaan Wooliesilta täysjyväsämpylöitä kun siellä on vähän laajempi valikoima.
Molempien kauppojen omilta leipomoilta on jotain rye sour dough rollseja, eli olisko ne jotain ruislimppuja? Ei olla koitettu, mut todistettavasti täältäkin sais ruista!

Yks päivä tehtiin makaronilaatikkoa, ostettiin sellasia pieniä foliovuokia sitä varten :D ai vitsi että oli hyvää parin kuukauden tauon jälkeen. Pääsääntöisesti ollaan syöty jotain spagettia ja jauhelihakastiketta, perunaa ja jauhelihakastiketta, jauhelihaa ja kastiketta.. Ehkä kerran viikossa käydään ulkona syömässä, eli haetaan pitsaa tai subia tms.

Ja mun lempiruoka - herkut. Ne on kalliita :( joku Mars-patukka maksaa lähtökohtaisesti kaks dollaria. Varsinaista karkkia ei oikeen oo, suklaata vaan, eikä sekään yleensä mitään hyvää. Meillä on Suomesta vielä yks jättipussi Dumleja joita säästelen ehkä hamaan loppuun asti. Odotan edelleen faijalta sitä pakettia joka varmaan on hukkunut jonnekin Tyynellemerelle... Haluun Marabouta!!
Sipsiä täältä saa vaan pienissä pusseissa. Isotkin pussit on alle 200 grammaa. Ostetaan halppismerkkiä, kaks dollaria per pussi. Parhaillaan noistakin saa maksaa jotain 4-5 dollaria per pussi. Maut on usein aika omituisia; chicken (pahaa), honey soy chicken (pahaa), bbq ribs (en oo maistanut), salt & vinegar (pahaa).. oikeestaan naturalin lisäks ainut hyvä on sweet chili & sour cream. Sama yhdistelmä muuten on tosi hyvää bataattilohkojen kanssa, siis silleen dippinä!

Limu on suht edukasta jos ostaa paljon. Melkein aina on jotain 2 for $3 tarjouksia, hyödynnetään niitä. Pikkupullot maksaa helposti kolme dollaria, kun 2 litran pullon voi saada kahdella ja puolella..

Et ei tää nyt niin erilaista täällä oo. Suunnilleen samat tuotteet ja mun mielestä suunnilleen samat hinnat.

Yleison pyynnosta!

Viime kerrasta on aikaa, koska taalla netti on mita on, eika tassa nyt niin paljon ole tapahtunutkaan.
Tultiin siis tanne Ayriin heinakuun puolivalissa. Meikalainen ehti viikon verran odottaa ennen ensimmaista tyopaivaa, Joonaksella aikaa taisi menna yli kaksi viikkoa, eika tilanne nyt kuukautta myohemmin ole kauhean paljon ruusuisempi.. Ma olin siis yhden paivan squash-farmilla tuuraamassa, ja tasta viisi paivaa myohemmin sain ekan vakituisen tyopaikan paprikafarmilta. Voi vittu ma sanon :D! Jo siella squash-farmilla huomasi kylla hyvin nopeasti etta farmityo on raskasta. Todella, erittain raskasta. Asento jossa maassa kasvavia vihanneksia poimitaan, on taysin luonnoton, tahti on kova ja selka rasittuu hetkessa. Paprikamaa oli kauheampi. Liikuttiin traktorin perassa ja jokaisella oli kaksi rivia paprikaa poimittavana - mentiin tosi nopeesti ja niita paprikoita oli paljon, ja samalla piti varoa ettei revi pensaista lehtia irti, jottei tulevat kasvit pala auringossa ja mene huonoksi. Paivat oli 10 tuntia pitkia, valissa kolme taukoa joista yksi tunnin lounas, ja pari-kolme tuntia yhteensa myos pakattiin niita poimittuja paprikoita. Laskeskelin yksi paiva etta poimittiin yhteensa noin 45 000 litraa vihanneksia. Se on aika saatanasti se. Luojalle kiitos kuuden tyopaivan jalkeen sain potkut taalta. En ollut tarpeeksi varovainen ja mun jaljilta varmaan aika kasa paprikoita palaa auringossa tai jattaa kokonaan kasvamatta kun revin niita pensaita myos juurineen irti (vahingossa!) ja olin auttamatta porukan hitain.

Taa on meidan huone, ollaan kahdestaan oltu ekasta viikosta asti. Aika koppi :D!

Taas joutui jonkun viikon odottelemaan, kunnes vahan yllattaen odotuslistan melkein viimesijoilta jouduinkin takaisin squash-farmille, ja siella oon ollut nyt kaksi viikkoa. Oon tutkinut henkilokunnan odotuslistaa eika enaa ihmetyta miksi paadyin tuonne toihin - varmaan puolet meidan hostellin tytoista on joko lopettanut tai saanut potkut talta farmilta. Meidan pomo on aika ikava tyyppi ja esim. tanaan sai yhden uudehkon tyton itkemaan toissa.. Makin joka ilta edelleen kayn jannityksella katsomassa work listia, etta onko mulla ylipaataan toita seuraavana paivana vai oonko saanut taas potkut. Talla kertaa toivon ettei monoa tuu, koska sitten joudutaan lahtemaan taalta hostellistakin, eika oikein tieda etta mita sitten tekisi. Edelleen kahdenkin viikon jalkeen oon vaan auttamatta hitain poimimaan. Ihan sama mita teen, niin aina oon jalkijunassa vaikka parhaani yritankin. Se on vahan arsyttavaa, mutta minkas teet. Kroppa ei oikein vielakaan oo tottunut poimimiseen, alaselka on kaikkein pahiten koetuksella. Lihaskivut kestaa hyvin, takareidet ja persus on ollut kestokrampissa ekasta paivasta lahtien, mutta toi selan kipu on jossain syvemmalla. Kaikki edestakainen liike sattuu, eli tyonteko on tuskaa aamusta iltaan. Sarkylaakkeet ei auta, hieronta ei auta, lampogeelit ei auta, venyttely ei auta. En oikein enaa keksi mita tekisi, vissiin karsii vaan sit jatkossakin.

Taa on suihkulahde jonka vesi on varjattya.

Paivia mulla on nyt kasassa kai 18.. Hostelli kaiketi pitaa niista kirjaa ja taalta kun lahtee niin respa kirjoittaa meille todistuksen suoritetuista farmipaivista, jota siis tarvitaan jos/kun toisen vuoden viisumia jossain vaiheessa haetaan. 88 niita siis pitaa yhteensa olla, joten jos en tuolta nyt saa potkuja ja jos Joonaksellekin toita riittaa, niin ollaan taalla varmaan johonkin marraskuun loppuun, joulukuun alkuun saakka ja sitten lahdetaan reissaamaan itarannikkoa alaspain. Suomeen paluusta ei todellakaan ole ollut puhettakaan, viisumi umpeutuu vasta kesakuun lopussa enka tieda tullaanko viela silloinkaan. Mua ei ainakaan napostele yhtaan.

Mitahan muuta. Kesaa pain mennaan ihan selkeasti. Paivat toissa on jo nyt aika tuskaisia, ja just katselin saatiedotusta etta ensi viikolla joka paiva lampotilat on lahempana 30 astetta kuin kahtakymmenta.. Me aloitetaan tyot aamulla seitsemalta ja lopetetaan vahan vaihtelevasti 13-15 valilla, taukoja tuolla on yksi tai kaksi, pituudelta jotain 20-30 minuuttisia. Vetta juodaan aina kun yksi rivi on saatu poimittua, eli noin puolen tunnin valein mika on todella liian vahan, varsinkin keskipaivalla, mutta minkas teet kun pomo on tyranni. Toivon kylla etta tahan systeemiin tulee joku muutos, koska lampotilat tosiaan nousee nyt koko ajan, syyskuu on kai ensimmainen kevatkuukausi taalla ja pohjois-Queensland on ymparivuotisesti kuuma kuitenkin. Kesalla taalla on helposti yli 40 astetta lamminta..

Talla hetkella mulla on yleensa 7 paivaa toita ja yksi vapaa, joten se ainukainen day off vietetaan koomaillen. Ei todellakaan oo energiaa tehda mitaan. Ehka kaydaan kirjastolla, netti siella on parempi. Keskiviikkoisin kaydaan leffassa jos siella menee jotain katsottavaa - se on tarjouspaiva ja liput maksaa vain kympin. Muuten iltaisin yleensa kaydaan kaupassa, kokkaillaan ja laiskotellaan huoneessa ja katotaan How I met your motheria :D Joka paiva menee aika lailla samalla tavalla, ja ma kaadun nukkumaan ihan viimeistaan yhdeksalta, niin ei taalla paljon tule tehtya. Salikortin hommasin, mutta oon saanut kaytettya sita huimat yhden kerran, koska joko oon liian vasynyt tai liian rikki toiden jalkeen. Yleensa molempia.

Joonaksella on ollut vahan vaihtelevasti toita, ja jos tilanteeseen ei kohta tuu muutosta, meidan on pakko lahtea taalta Ayrista. Tanaan ja huomenna silla on hommia ja talla hetkella se taitaa olla jonotuslistan ensimmaisena (tai toisena), mutta miehilla toita vaan on paljon vahemman. Farmarit yleensa tahtoo vain tyttoja toihin syista tuntemattomista, mutta syyskuussa pitaisi alkaa kurpitsa- ja melonikauden. Se on fyysisesti raskaampaa koska hedelmat painaa niin paljon enemman, joten niissa hommissa kaytetaan miehia enemman kuin naisia. Ollaan taalla jatkuvasti peukut pystyssa ja loput sormet ristissa etta akkia loytyisi jotain pysyvaa hommaa. Ihan jarjetonta taa nykyinen meno, etta silla on yhtena tai kahtena paivana viikossa toita. Just saa vuokran maksettua joka viikko, ja siihen sit jaakin. Mut jospa se kohta korjaantuisi, taalta on kai nyt porukkaa lahdossa aika paljon pois.

Sellasta tallasta. Ei taalla tan ihmeempia tapahdu. Tanaan illalla hostellilla on viiden dollarin BBQ kun pari tyttoa lahtee maanantaina pois. Vahan kuin laksiaiset. Ei olla naihin osallistuttu aiemmin, mut eipa oo toisaalta paljon kavereitakaan tehty. Mennaan kuitenkin tanaan, ne tytot on mun farmilta ja kiva edes joskus tehda jotain. Eika tartte kokata :D!

ps. Meidan Chromebook osoittautui yllattaen ihan susipaskaksi joissain asioissa ja mulla meni hermo, joten kipaisin kylan ainoaan elektroniikkakauppaan ja ostin halvimman minilapparin jonka loysin. Nyt mulla on hempean pastellinsininen HPn Streambook Windows kympilla. Takalainen kone, joten ei tassa skandinappaimistoakaan ole, enka oo jaksanut tai halunnut sita nyt kikkaillakaan. Kai taa ihan luettavaa nainkin on.

Muutoksia

Se ilo loppu sitten lyhyeen! Saatiin viime perjantaina kenkää saaresta, ehdittiin siis töitä tehdä kokonaista kolme päivää, vajaa viis päivää vietettiin koko resortissa. En tiedä saatiinko loppupuheissa tekosyy vai oikeastiko ne siitä syystä potki pihalle, mutta minkäs teet enää, lähdöt tuli. Johtui siis meikäläisen baarityöskentelystä, joka oli ilmeisesti liian epäsosiaalista tms. En ollut sellainen henkilö jota etsivät, kun yhtenä hiljaisena iltana nojailin baaritiskiin sen kummemmin mitään tekemättä.. ei ollut asiakkaita, tiski kiilsi puhtautta ja pöydätkin oli jo blokattu. No, pääsipähän kokeilemaan.

Toi laiturinnokka oli ihan jees paikka juoda aamukahveja ja viettää siestaa. South Molle Island.

Viime viikonloppu vietettiin Airlie Beachilla. Tarkoitus oli vihdoin käydä vähän tutustumassa paikalliseen luontoon, siinä keskustan tuntumassa oli joku bush walk, Airlie Creek Walk tai vastaava, mutta mulla oli jotenkin naatti olo koko viikonlopun ja kurkkua särki ja kelit oli vielä suht viileät silloin. Ei sit oikein tehty mitään, kateltiin leffoja ja nukuttiin. Maanantaiaamuna hypättiin bussiin ja tultiin tänne.

Ayr on ~8000 asukkaan kylä vajaan sadan kilometrin päässä Townsvillesta, ja alue tuottaa valtaosan koko maan sokeriruo'osta. Wikipedian mukaan täällä on kokonaista kuusi pubia (kahdessa ollaan käyty) ja "keskuskadun" kävelee läpi noin kymmenessä minuutissa, jos tallustaa hissukseen. Täällä on leffateatteri joka on auki viitenä päivänä viikossa, keilahalli ja kirjasto. Uimahallikin löytyy (ei siel tosin taida olla kuin yksi ulkoallas) mutta sekin on kiinni syyskuuhun asti.. Muutama pikaruokaravintola, pari supermarkettia ja sekalaisia pikkuputiikkeja. Ranta löytyy ~10 kilometrin päästä, mutta siitä ei kauheasti iloa ole kun ei ole autoa eikä täällä ole julkista liikennettä. Siinäpä se Ayr sitten olikin.

Kylästä löytyy kaksi working hostellia, toinen vähän syrjemmässä, ulkoisesti viehättävä ja siistinoloinen, joten luonnollisesti siellä oli täyttä ja päädyttiin keskuskadulla sijaitsevaan paikkaan. Maksetaan $150 viikossa kolmen hengen koirankopista (siis jeesuskristus niitä huoneita.. pieniä!). Odotusaika töihin on kuulemma noin kolme viikkoa, mutta mitä work listia olen iltaisin katsellut, kausi ei nyt taida olla kuumimmillaan.. Tai tuntuu että vähän joka toisella on jatkuvasti vapaapäiviä, mut en sitten tiedä. Ekana iltana meidän edessä jonottamassa oli 18 nimeä, nyt kuusitoista.

Rahaa täällä nyt ei ihan älyttömästi saa kulumaan, koska tekemistä ei oo, mut käyhän tää aika sitten helvetin pitkäksi.. Syödään, luetaan, pelaillaan (kännyköillä), katellaan leffoja, syödään.. Joka päivä ollaan poistuttu hostellista, käydään kaupoissa pyörimässä, kierrellään siellä täällä, ollaan vaan. Kelit on vihdoin alkanut parantua, lämpötilat on päivisin kahdenviiden luokkaa eikä iltaisinkaan tarvitse palella. Hiostavaa ja painostavaa, toivottavasti kohta sataa.

Sellaista tällaista. Tänään tultiin kirjastoon. Vierailijakortti (ei-asukkaalle) maksoi $25, sillä saa rajoittamattoman wifin (hitaan luonnollisesti) ja lainausoikeuden kokonaiseen kahteen (2) kirjaan neljäksi viikoksi kerralla. Et sentään nyt jotain tekemistä edes, mulla loppuikin jo luettava iPadilta. Vastapäätä meidän hostellia on myös kuntosali, johon kelasin vielä käydä jäsenyyden hommaamassa, jos jatkais Suomessa
alkanutta uutta harrastusta, kun mä nyt kuitenkin oon mun jumppatossuja raahannut tänne asti mukanani :D!

Arkea se on tämäkin

Sitäpä hyvinkin. Ollaan kotiuduttu ja sopeuduttu saareen, ja arki on lähtenyt rullaamaan omalla painollaan. Tää ei ehkä ole se kaikkein tyypillisin working holiday -kokemus, mutta voittanee hedelmänpoiminnan mennen tullen. Eikä tää kyllä ole sitä tyypillisintä arkeakaan, mutta omanlaistansa kuitenkin.

Saavuttiin tänne South Molleen siis maanantaina. Tultiin vieraiden kanssa samalla katamaraanilla. Airlie Beachilta ensin vähän aikaa bussilla Shute Marinaan ja sieltä paattiin ja seilattiin tänne ehkä tunnissa, perillä oltiin ehkä vähän ennen viittä. Eka ilta meni paikkoihin tutustuessa. Tää resortti pyörii siis pääasiassa reppureissaajien voimin, ja meitä on täällä nyt 11 plus omistajat, yksi suomalainenkin tässä ryhmässä meidän lisäksi. Ilmeisesti nyt tilanne on hyvä mitä tulee työntekijöihin, joskus on kuulemma ollut vain viisi tyyppiä, mutta työmäärä on silloinkin sama. Viikon sisään täältä on tosin lähdössä kolme tyyppiä pois, joten saa nähdä onko meilläkään enää niin leppoista ens viikolla..

Nyt ekat kaksi viikkoa ollaan siis palkattomia harjoittelijoita -> tehdään myös vähän lyhyempiä päiviä. Joonas on ulkotöissä (kuten kaikki miehet) ja allekirjoittanut kuuraa ensin aamupäivät vessoja ja huoneita, viettää siestaa iltapäivät ja illalla kaataa baarissa sangriaa kannuihin. Töitä on 6 tuntia päivässä, Joonas tekee 9:30-16:30, välissä tunnin lounas ja mulla on 10-13 ja 18-21:30, välissä puolen tunnin illallinen. Aamupala ja lounas tehdään ite, käytännössä muroja tai leipää, lounaalla yleensä vähän reilummin ja grillataan leipägrillissä, illallinen meille tehdään ja so far on ollut ihan hyvää ruokaa. Viikonloppuisin ollaan kai ite vastuussa myös illallisesta, ilmeisesti yleensä kaikki tekee kaikille vähän jotain ja sillä mennään.

Majoitus on samoissa bungaloweissa missä vieraatkin on. Nyt työntekijöillä on käytössä kai 6 eri mökkiä/kämppää, vaikka kaikkiin mahtuisi kuus nukkujaa. Osa on yksin, osa kaksin, mut tungettiin kolmanneksi tyttöjen huoneeseen (tosin yksi meistä viettää yönsä muualla) ja Joonas on kolmantena poikien huoneessa (tosin yksi niistäkin viettää yönsä vieraissa). Ens viikolla pitäis päästä muuttamaan yhteiseen kämppään kun sitä porukkaa täältä lähtee, se on vähän erilainen huone kuin missä nyt ollaan. Ihan kiva, ollaan oltu nyt maanantaista eri huoneissa ja sitäkin ennen vähintään eri sängyissä hostelleissa, ollut aika outoa.. Täälläkään ei kuitenkaan kauheesti päivällä ehditä nähdä, paitsi syömässä käydään samaan aikaan. Silloin kun mä puoli kymmeneltä pääsen baarista, ollaan molemmat yleensä jo niin väsyneitä ettei juurikaan jaksa mitään tehdä ja mennään vaan nukkuu siitä melkein suoraan.

Viikonloput meillä on vapaata ja kai kahden viikon jälkeen voidaan käydä lauantaisin myös maissa jos tarvitaan kaupasta jotain jne. Saaressa niitä ei siis ole. Rahaa täällä on tosi helppo säästää kun baaria lukuunottamatta sitä ei oikein voi mihinkään käyttää, kolme ateriaa päivässä riittää oikein hyvin. Lähinnä omia viinoja jengi tänne käy hakemassa, karkkia ja sellaista mitä täältä nyt ei saa. Kahen viikon päästä myös pitää päättää et halutaanko jäädä tänne kokoaikaisiksi (tunnit nousee, töitä noin 48h viikossa josta 16 (!!) menee asumiseen ja ruokiin, mut käteen pitäisi tulla joka viikko noin $450)  ja jos halutaan niin pitää sitoutua ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Eli syyskuun loppuun täällä pitäisi ainakin olla.. Sillä ei kai vielä ihan kata 88 viisumipäivää, joten jos kuuppa vaan kestää tätä eristyksissä oloa niin ollaan sit ehkä vielä vähän pidempään. Hoidetaan se toisen vuoden viisumi kotiin ja säästetään rahaa, niin voidaan sit kesää vasten lähteä itärannikkoa pitkin etelään. Tai lentää vaikka Perthiin, tai Darwiniin, tai mitä nyt sit halutaan tehdä. Reissata kunnes rahat loppuu ja sit miettiä taas vaihtoehtoja.

All in all, kyllä täällä nyt on. Viikonloppuna lähdetään tutkimaan saarta, iltaisin ei oikein viitti kun on niin jumalattoman pimeetä (esim. Linnunrata näkyy taivaalla aika selkeesti). Täällä resortinkin puolella on kuitenkin huimat maisemat, lintuja on jos ja vaikka minkälaisia (Väinöjä riittää melkein riesaksi asti, just yks ilta yllätin kaks vänkyrää meidän työntekijöiden ruokailutilasta ja ajoin ne pois sieltä) saari on riutan ympäröimää joten kaloja riittää. Saadaan ymmärtääkseni lainata snorkkeleita ja sting suiteja tuolta viikonloppuna ja yleensäkin tehdä vähän mitä huvittaa. Omistajat ei täällä resortissa juuri käy silloin, joten ollaan täällä keskenämme. Yks ranskalainen tyttö sanoi että viikonloppusin tää on vähän kuin elokuva The Shining. Perjantai vielä ja sittenhän sen näkee :D!

Joten tosiaan, kyllä täällä viihtyy omalla tavallaan. Oon vissiin tarpeeks suomalainen nauttimaan tästä eristäytyneisyydestä, moni kuulemma lähtee jo viikon jälkeen pois kun ei vaan kestä tätä. Vaikee kuvitella, täähän on vähän kuin olisi mökillä pitkän aikaa. Mikäs sen mukavampaa!

ps. Katellaan niitä kuvia joskus kun täältä pääsee. Kännykän äärimmäisen hitaan netin varassa mennään, toimii laiturilla jos on toimiakseen..

@ Townsville

Tää on kyllä aikamoinen kehitysmaa mitä nettiin tulee. Puhelimiin saatiin kyllä 4G-yhteys, mutta se toimii vaan kaupungeissa plus 1,5 gigaa maksoi kolmekymmentä dollaria ja loppui viikossa.. Hotellien ja hostellien wifit toimii surkeasti jos ollenkaan, tai ehkä meillä on vaan käynyt huono tuuri. Olis kiva lisätä tänne kuvia kaikesta tekemisestä mutta jostain käsittämättömästä syystä tää tietokone ei oikein tahdo tunnistaa mun kännykkää, joten en saa sieltä suoraan niitä koneelle siirrettyä ja kaikki muut siirtotavat on sitten verkon välityksellä eli ihan naurettavan hidasta hommaa.

Käytiin tossa esimerkiks eläintarhassa männä viikolla. Paikka oli yllättävän pieni ja siellä oli sinänsä suppea eläinvalikoima.. No se toisaalta oli Cairns Tropical Zoo niin kai niillä sit on joku linja missä pysytään. Oli siellä nää klassiset kengurut ja koalat tietysti, koalaa oli päässyt halimaankin (20 dollaria vastaan) mutta mentiin sinne vähän huonoon aikaan kun edellinen halihetki oli just mennyt ja seuraava oli vasta monen tunnin päästä niin ehdittiin lähteä jo ennen sitä. Kenguruille pystyi sisäänkäynniltä ostamaan pussillisen ruokaa ja niiden aitaukseen pääsi kävelemään sisälle jossa niitä sitten olis pystynyt ruokkimaan. Ei ostettu, mut käytiin (minä kävin) rapsuttelemassa niitä kuitenkin. Erilaisia lintuja oli kanssa miljoonaa eri sorttia, pienistä ja kirjavista emuihin ja kasuaareihin. Mulla on täällä uus ihan ehdoton ykkössuosikkilintu, niitä oli eläintarhassakin mutta joka ilta näkyy tuolla kaupungillakin hengailemassa. Oon nimennyt sen Väinöksi.

Noin muuten kulunut viikko vietettiin pääosin Cairnsissa. Viime sunnuntaina vaihdettiin majapaikkaa hotellista viereiseen hostelliin. Tää oli mun eka kokemus hostelleista, ja olihan se.. mielenkiintoista. Halpaa toki, 20 taalaa yöltä
per nuppi kahdeksan hengen dormissa (oli oma suihku ja vessa!). Kämppikset oli yhtä germaania lukuunottamatta ihan jees eikä siinä sakemannissakaan sinänsä mitään vikaa ollut. Oli vaan vähän äänekäs välillä. Oltiin neljä yötä siellä ja torstaina päätettiin sitten lähteä Cairnsista. Töitä oltiin haettu koko ajan ja tarkoitus oli lähteä etsimään jotain työhostellia jostain. Mitä niihin nyt soittelin, niin joka paikassa oli 3-4 viikon waiting period, eli tää keskitalvi ei nyt ole ihan otollisinta aikaa farmitöille tai hedelmänpoiminnalle.. Sesonki vissiin starttaa paremmin joskus tossa elosyyslokakuussa, toivottavasti ainakin. Mieluummin hoitaisi ne 88 päivää alta pois ennen kesää.

Tarkoitus oli siis lähteä Ayriin, sellaiseen pikkukylään reilun 400 kilometrin päähän Cairnsista. Kävikin niin että päästiin töihin toisaalle. Kaverin sisko oli täällä puoli vuotta sitten ja oli jonkun aikaa duunissa yhdessä resortissa Whitsundaysin South Molle Islandilla. Laitoin sit samaan paikkaan sähköpostia ja valehtelin tän tutun suositelleen paikkaa (ei nyt varsinaisesti ihan niin mutta..:D). Noin satamiljoonaa edestakaista sähköpostia ja parin päivän vittumaisen odottelun jälkeen sit tuli vahvistus ja mekin mennään nyt maanantaina tänne resorttiin. Ei aavistustakaan mitä meidän työnkuvaan tulee kuulumaan, eikä mitään hajua kuinka kauan ollaan. Ekat kaks viikkoa ollaan palkattomia 'harjoittelijoita' ja sitten katotaan että saadaanko jäädä ihan maksulliseksi työvoimaksi tai edes vapaaehtoisiksi. Tottakai toivottavasti päästäis ihan palkkatöihin, mut katotaan sitten kahen viikon päästä että mikä meininki.

Townsville - aurinko laskee täällä kuuden aikoihin ja illat ja yöt on oikeesti pimeitä. Tää on ollut yksi oudoimpia asioita täällä!

Tuolta saarelta ei pääse pois kuin parin viikon välein eikä siellä ole kauppaa. Majoitus meillä on siellä ilmainen, ilmeisesti dormit sielläkin, ja saadaan myös kolme ateriaa päivässä. Ei muuta kuin rinkka matkaan, omat viinat ja namit kyytiin ja hyvä tulee!

Yhtään en tiedä että hyväksytäänkö tollaista työtä siihen 88 päivän regional workiin mitä vaaditaan jos haluaa toista WH-viisumia tänne hakea, mutta plääninä on niitä farmitöitä löytää jossain vaiheessa kuitenkin.

Ihan kiva kuitenkin päästä nyt edes pariksi viikoksi asettumaan paikoilleen. Nyt ollaan parin päivän välein suunnilleen vaihdettu asuinpaikkaa ja vaikka reissaamaan tänne nyt periaatteessa tultiin niin on toi paikallaanolokin välillä ihan jees.

Tää on Väinö.

Lähdettiin sieltä Cairnsista siis torstai-iltana, mentiin bussilla tunti eteenpäin ja yövyttiin Innisfailissa. Se oli alkuun yksi sellainen potentiaalinen paikka minne oltaisiin voitu mennä töihin, se on joku täkäläinen banaanimaa. Tilanne sielläkin oli kuitenkin niin hiljainen ja tuli toi resorttityö.

Seuraavana päivänä edessä sit viisi tuntia bussiajelua ja viikonloppu ollaan oltu Townsvillessa. Vähän yllättäen täällä on ollut paljon eläväisempi meno kuin Cairnsissa. Perjantaina istuttiin muutamilla hostellia vastapäätä olevassa irkkupubissa (Molly Malones!) ja käytiin ostamassa muutama pitsapala ja puistoon syömään. Tästä saatiinkin sit päivän naurut :D! Ne pitsat oli pakattu semmoisiin paperitaskuihin, mentiin keinuille ja jätettiin ne paperit siihen maahan odottelemaan että ollaan valmiita. Kohta siellä pussukassa olikin pussirotta. Niissä puissa elelee pitsanhimoisia opossumeja ja oli oikeesti työn ja tuskan takana saada sitä eläintä irti meidän roskista. Joonas, idiootti kun on, otti ensin sen pussin pois opossumilta ja tunki sormensa sen k
uonolle haisteltavaksi - arvata saattaa.. Kohta se pyöri siinä ympyrää ja sormessa roikkui kynsin hampain verenhimoinen pussirotta. Se hyppäsi aika pian irti siitä sormesta ja yritti seuraavaksi syödä mun kenkää ennen kuin juostiin karkuun sitä. Aivan mahtava eläin :D nyt siitä on pari päivää eikä Joonas himoitse tavallista enempää aivoja tai eritä vaahtoa suupielistä, joten säikähdyksellä taisi selvitä.

Magnetic Island

Eilen käytiin Magnetic Islandilla, joka on siis saari tossa Townsvillen edustalla. Olis ehkä vähän tarkemmin pitänyt miettiä että mitä siellä tehdään ja miten, koska loppuviimeksi maksettiin sit 32 dollarin lauttaliput siitä että maattiin rannalla ja käytiin uimassa.. Yli 50% siitä saaresta on jotain kansallispuistoa, siellä elää koalia luonnonvaraisena jonka lisäksi siellä oli myös Koala Sanctuary, mutta me vaan tepasteltiin pari kilsaa satamasta ekalle rannalle mikä löydettiin ja loikoiltiin päivä siellä. Money well spent ja silleen. Jos mennään toiste niin vuokrataan kyllä auto ja suunnitellaan vähän tarkemmin, koska nähtävää ja tehtävää olis varmasti ollut paljon enemmän.

Tänään on ohjelmassa vielä kokkailua kun kerrankin on hyvinvarusteltu keittiö saatavilla, ostettiin puoli kiloa naudan jauhelihaa, tomaattikastiketta, hostellin pihalla kasvaa yrttejä ja makaronia siihen kaveriks. Aineksille tuli hintaa noin $11 eli olisko se jotain 8 euroa? Kaikki eläinperäiset tuotteet, maito, liha ja munat on täällä ehkä snadisti kalliimpia kuin Suomessa, mutta noin muuten mun mielestä hintataso yleisesti on suht samanlainen tai vähän halvempi. Ei mitään radikaaleja eroja oikein missään, ei ainakaan vielä oo tullut vastaan. Voisin näistä vähän tarkemmin raapustella jahka taas pääsen netin äärelle. Tän kirjoittamiseen on mennyt pari tuntia, josta noin 95% on mennyt näiden kuvien lataamiseen. Tää on ihan tolkuttoman hidasta..

Mut nyt sitä pöperöä, ens kertaan!

Trinity Beach

Lähdettiin rannalle, koska rannalla on mukavaa. Cairnsissa ei varsinaisia rantoja kuitenkaan ole, ainoastaan satama ja sellaisia mutakenttiä joita voisi kaukaa erehtyä rannaksi luulemaan, mutta uimista varten sinne on rakennettu Lagoon. Se on siis sellainen iso allas jonka ympärillä on vähän hiekkaa ja vähän enemmän puistomaista nurmialuetta, piknik-pöytiä ja mitä vielä. Sijainti on keskeisesti suoraan Esplanadella. Eilen käytiin kaupasta hakemassa voileivät ja limpparia ja mentiin sinne lounastamaan, ihan viihtyisä paikka. Ei kuitenkaan tänään menty sinne, vaan hypättiin aamusta bussiin ja ajeltiin kolmisen varttia pohjoiseen ihan oikeelle rannalle, Trinity Beachille.

Kattelin jo aamulla säätiedotusta vähän skeptisenä koska puolipilvistä lupailtiin ja niinhän se vähän oli. Ranta oli kohtuullisen pieni mutta pitkä, siinä rantakadulla oli joitain majoitusliikkeitä ja ravintoloita, taas piknikpöytiä, ilmaisia ja jopa kohtuullisen siistejä wc-tiloja (koska Suomessa?).

No, mehän ollaan suomalaisia niin mikäs sen luonnollisempaa kuin valikoida se viikon synkin päivä ja lähteä käristymään. Levitettiin kamat rannalle ja mentiin kastelemaan varpaita.. ..joopa joo, noi miehen kokoiset aallot meni ja pyyhkäs melkein jalat alta ja aika pian siinä kastu jo muutakin kuin jalkaterät. Hämmästyttävän lämmintä merivettä ja varmaan puoli tuntia siinä vierähti pyöriskellessä, meduusoja, krokoja tai haita ei näkynyt. Aurinkokin viimein suvaitsi näyttäytyä ja taivaskin rupes suht sininen olemaan joten siirryttiin pyyhkeille grillaantumaan. Koska osa meistä palaa pelkästään ajatellessaan aurinkoa, jo Suomesta lähti mukaan aurinkorasvaa suojakertoimella 50+. Otettiin sellaista kuin Hawaiian Tropic, joka on kiva merkki, levittyy ja imeytyy nopeasti ja tuoksuu kivalta. Siinä on kookosta jonka huhutaan syventävän ja nopeuttavan rusketusta, mikä on allekirjoittaneen mielestä tietenkin vaan plussaa.

Nyt hotellilla Joonaksella vähän otsa ja kintut punoittaa, mutta ei se mun mielestä palanut ole. Väriä tarttui ainakin vähän molempiin, mikä oli myös oikein tervetullutta. Mäkin oon näihin täkäläisiin verrattuna aika kalvakka, puhumattakaan sit tosta yhdestä albiinosta..

Tänään olis suunnitelmissa vielä lähteä Night Marketiin, sellaiseen markkina/toripaikkaan jossa myymälät on avoinna joka päivä 16:30-23:30. Siellä on ruokakojuja ja eilen käytiinkin siellä vetämässä kiinalaista - 13,5 dollaria maksoi keskikokoinen lautanen johon sitten lapataan oman maun mukaan reilusta kymmenestä eri vaihtoehdosta mätettävää. Hyvää oli ja nälkä lähti! Noin muuten siellä myytiin lähinnä turistikrääsää, niitä samoja lautastauluja ja avaimenperiä kuin maailman jokaisessa turistikylässä ja -kaupungissa, toki täällä lisänä oli vielä "aidot ja toimivat" bumerangit ja didgeridoot. Ja yks käytävä oli täynnä aasialaisia jotka kauppas hierontaa! 15 dollaria kustansi 45 minuutin "full body massage". Ei eilen jotenkin pokka riittänyt mutta ajateltiin tänään käydä tyyppaamassa onko se mistään kotoisin :D! ei siellä ainakaan happy endingiä tarvitse pelätä, kovin kyllästyneen näköisiä neitokaisia siellä palveluita tarjosi ja tilatkin oli puolinäkyvissä verhon takana.

Iltapäivällä kirkastui!

Maailman toisella puolen

Matka oli aivan hävyttömän pitkä. Tajusin jo vähän lentolippujen ostamisen jälkeen, että pidemmät välilaskut olis ehkä olleet paikallaan. Ensin kolmen tunnin pyrähdys väärään suuntaan Lontooseen, jossa ehdittiin just käydä Heathrow'n Bootsilta hakemassa vähän evästä ja siitä melkeinpä suoraan seuraavaan koneeseen. 12 tuntia turistiluokassa perse tiukasti penkissä on pitkä aika. Meidän rivillä oli kolme paikkaa, mä en suostu menemään ikkunalle joten olin keskellä ja Joonas änkesi ikkunalle. Käytäväpaikalla oli joku aasialainen mamma, ja meidän edessä olleella rivillä oli vain kaksi penkkiä, joten mamma sai rajattoman jalkatilan. Jopa mä olin tästä kateellinen. Mä katselin matkalla pari leffaa ja torkahtelin välillä vähän pystyyn. Ruokaa sai kahteen kertaan. Istuma-asentoon jähmettyneenä päästiin sit kuitenkin joskus perille Hong Kongiin. Väsytti siihen malliin ettei edes harkittu että olis lähdetty kaupungilla käymään, haahuiltiin lähinnä kentällä ja välillä käytiin vähän koomailemassa. Syötiin Pizza Expressissä, koska kun kerran Kiinaan asti tultiin niin..
7 tunnin odottelun jälkeen lähti vielä viimeinen rupeama. Nukahdin koneessa melkein heti kun lentoon päästiin, heräsin syömään ja nukuin taas hetken. Vikat pari tuntia tuijottelin lentokarttaa ja sit viiihdoiiin.

Ja ne kuuluisat Australian rajamuodollisuudet. Vikalla lennolla ruokalistojen kanssa jaettiin myös maihintulokortit ja Ebola-kortit. Jälkimmäisessä piti vakuuttaa ettei ole viimeisen kolmen viikon aikana vieraillut Afrikassa. Ensimmäiseen kirjoiteltiinkin enemmän. Miksi ollaan Australiassa, aiotaanko asua täällä 12 kuukautta, kauan aiotaan viipyä, missä ollaan, läpäläpälää. Onko meillä lääkkeitä, huumeita, aineita, ruokaa, lihaa, siemeniä, maata, vettä, kissoja koiria kaloja fossiileita tai tikitiki -naamioita mukana.
Koneesta kun päästiin ulos, ensimmäisenä oli siis rajan ylitys. Päädyttiin jotenkin eri jonoihin ja kohta siellä olikin Joonas orpona selittelemässä ettei se tiedä missä aiotaan majoittua, koska minähän näistä käytännön asioista pidän huolta.. :D olin onneks ihan siinä takana niin menin sitten itekin siihen. Tää oli nopea prosessi, kerroin mihin hotelliin aiotaan mennä, se tarkisti ne meidän lappuset, kysyi mitä lääkkeitä mulla on mukana ja se oli sillä selvä. Ei tarvinnut edes näyttää kamojaan. Saatiin leimat passeihin, se teki jotain merkintöjä siihen maahantulokorttiin ja tästä kolme askelta eteenpäin meidät pysäytettiin uudestaan.. Tai no Joonas pysäytettiin, en tiedä mikä siinä on niin epäilyttävää. Rajasetä kysyi vaan että ollaanko molemmat working holidaylla ja onko meillä ruokaa mukana. Kyllä ja ei, kiitos ja jatkettiin matkaa. Tästä taas kymmenen askelta eteenpäin ja kolmas setä pysäytti. Onko meillä ruokaa? Ei, pelkkää suklaata. Entä lihaa? Ei, edelleen pelkkää karkkia. Ollaanko varmoja ettei mitään oo, siemeniä tai jotain säilykkeitä? Ei, suklaata on ja ne on tässä käsilaukussa jos kiinnostaa. Ei kiinnostanut ja päästiin matkatavarahihnalle. Siel pyöri onnessaan sellanen pieni biosecurity -liivein varusteltu hurtta, kävi meidätkin nuuskimassa. Siitä kun saatiin rinkat vielä matkaan, oli vielä yksi jono. Kateltiin että siinä oli varmaan viisi eri suuntaa mihin lähteä, joissain paikoissa taisi olla läpivalaisulaitteet. Mentiin siihen ja meidän maahantulokortit tarkistettiin taas, kysyttiin reissataanko yhdessä ja ohjattiin viitoslinjalle. Se lähti jollekin pimeälle kujalle ja olin ihan varma että johonkin luotaintutkimukseen tässä päädytään, mut kulman takana olikin jo tulohalli. Ei siis päästy telkkariin eikä Joonas joutunut riisumaan housujaan.

Kello oli tässä vaiheessa viisi aamulla. Ulkona oli sysipimeetä (ja 22 astetta lämmintä). Varmaan joku tunti istuttiin siellä kentällä, mä taisin vähän nukkuakin. Siinä joku rajavartija tuli sit kyselemään että mitä puuhataan ja sanoi että Cairnsissa kaikki kyllä aukeaa aikaisin ja kohta nousee aurinko, kai siitä voi tulkita että meidät heitettiin kentältä pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta hotellin check in -aika oli vasta kolmelta iltapäivällä. Ajateltiin kuitenkin että josko nyt mentäis sieltä edes kysymään rinkoille säilytystä ja sitten päivällä hoidetaan asioita. 22 dollarilla saatiin minibussikuljetus kentältä suoraan hotellin oven eteen ja yhä edelleen ollaan ikikiitollisia respan Henrylle ! Kysyttiin tavaroille säilytyspaikkaa ja se sanoi että voidaan suoraan hoitaa noi muodollisuudet kuntoon ja kas - se vaihtoi meidän huoneen niin että päästiin jo heti silloin seitsemältä sisälle. Oli ihan mahtavaa. Laitettiin kello kympiksi soimaan että päästäis ajoissa hoitelee asioita ja päästäis tätä aikaeroa tasaamaan. No kuka siihen nyt mitään heräs, jossain vaiheessa havahduin kattoo kelloa ja se oli melkein neljä päivällä. Saatana. Pankki oli menny jo kiinni, Medicare office oli kiinni.. Lähdettiin sit vähän pyöriskelemään ulos, käytiin Esplanadella syömässä, käveltiin Lagoonin ympäristössä ja etsittiin Cairns Central Shopping Center. Siellä olis ollut parinkin eri puhelinoperaattorin liikkeet että saatais paikalliset liittymät. No joo.. Kello oli varttia vaille kuus ja kaikki oli kiinni, tai menossa kiinni. Tää hämmentää mua vieläkin. Melkein joka paikka jonka ohi käveltiin oli avoinna tyyliin 9-17 tai 10-18.. En tiedä onks se kaikkialla tollaista, mutta tosi outoa. Lähdettiin sit takaisin hotellille päin ja matkalla rupes aurinko laskee ja lepakot heräämään. Kattelin eka että jotain siellä lentelee ja kohta tuli suoraan pään yli, et kappas, helvetin iso hedelmälepakko. Ja sit tuli toinen, kolmas ja viidessadaskahdeksastoista. Ihan mieletön määrä läks lentämään vuorille päin. Tän jälkeen sit vaan hotellille makoilemaan, meinasin jo kertaalleen tossa seitsemän aikoihin nukahtaa mut tässä mä vielä näpytän vaikka kello on jo yheksän! Joku leffa vielä varmaan katseluun ja aamulla sit aikaisin ylös, aamiaiselle ja uus yritys asioiden hoiteluun :D

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Meidän matka alkaa siis Cairnsista, Australian koillisosasta Korallimeren rannoilta (lukekaa Wikipediaa jos speksit kiinnostaa, mua alkaa vaan nukuttaa). Oikeastaan - kyllä jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen pitäisi tuntea tämä kaupunki, koska itse Iltalehti toi sen taannoin maailmankartalle täällä meilläkin! :D
Klassinen aloituskohde olis varmaan ollut Sydney ja se oli meilläkin alkuun harkinnassa. Kun nyt kuitenkin tähän aikaan vuodesta lähdetään, päädyttiin trooppiseen Queenslandiin. Matka kun tosiaan käy eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa talvi alkoi virallisesti viikko sitten. Olin jostain kuvista näkevinäni että Tasmaniassa on lunta ihan reilusti. Tiedä sitten..

Mun tiedot ja kokemukset Australiasta on tosi hämärän peitossa. Oon lukenut pari reissublogia alusta loppuun (suurkiitokset kirjoittajille, olisin ihan kujilla ilman niitä), pyörinyt foorumeilla ja googlettanut sormeni kipeiksi. Mulla ei taida olla yhtäkään kaveria joka tuolla olis joskus käynyt, sattumalta töissä kuulin yhden kollegan viettäneen mantereella muutaman hyvin viinanhuuruisen kuukauden. Cairnsissa oli kuulemma viihtynyt viikon, ja tätä oon muualtakin kuullut. Ilmeisesti se on loppuviimeksi aika pieni kaupunki, nopeasti nähty ja koluttu. Jopa vähän tylsä. En tiedä, en tuomitse, veikkaan että kolmen viikon päästä kaikki on niin uutta, eksoottista ja käsittämättömän siistiä että siitä tulee mun uus lempipaikkani maailmassa, niin kuin Vantaasta konsanaan!

Tuolla yläoikeella ollaan kolmen viikon päästä tähän aikaan!

Noilla huudeilla banaani on ilmeisesti sellainen "the juttu" mitä tulee working holiday -viisumilla reissaileviin työttömiin rantapummeihin. Sitä siis kasvaa joka puussa ja pensaassa, enempi vähempi ympäri vuoden. Tammikuusta asti oon henkisesti asennoitunut että banaaneja mennään poimimaan (pistetään pistetään banaania poskeen..). Kai siellä jossain jotain mangoja, papayoita ja sokeriruokoakin on, mutta jotenkin nään banaanit meidän kohtalona. Koska oon ärsyttävän helposti stressaantuva ja Joonas on tartuttanut sen työstressin nyt muhunkin, oon oikeesti jo nyt kysellyt vähän sieltä täältä että kuis ois hommia tiedossa. Ei tietenkään mitään varmaa, mutta veikkaanpa että Atherton Tablelandsin taaaai Innisfailin suuntaan jatketaan sitten ekapäivien jälkeen. Molempiin on karkeasti sadan kilometrin matka Cairnsista, eri suuntiin vaan. Mut katotaan nyt, kuukauden päästä ollaan viisaampia.

Noh. Nyt meillä on varattu alkupäivien majoitus. Ollaan perillä siis keskiviikkona aamuneljältä (tiistaina klo 21 Suomen aikaa). Veikkaanpa että vietetään lentokentällä ekat tunnit ja aamun valjetessa etsitään ensin hotelli, ja mikäli sinne voi jättää kamat säilöön huonetta odottamaan, niin näin tehdään. Huoneen saa vasta joskus iltapäivällä, kahden tai kolmen aikoihin.. Jos ja toivottavasti kun ollaan skarppeja heti aamutuimaan, niin hoidetaan asiat kuntoon. Pankkitilit (paitsi voidaan avata ne jo Suomesta käsin ja vain noutaa pankkikortit ja lyödä parit nimet papereihin sitten siellä), puhelinliittymät, verokortit/numerot jnejne. Paha vielä mennä sanomaan, voi olla että menee pläänit ihan uusiksi, ehkä meidän kamat hukkuu ja päätyy jonnekin ambomaahan, tai ehkä lento ei koskaan pääse edes Hong kongiin vaan katoaa mysteerisesti jo itä-Euroopan ilmatilassa.. (no nyt mä en varmaan edes pääse koko lennolle)

Cairnsista on erinomaisa pääsy esim. Suurelle Valliriutalle, jonne ainakin meikäläinen ahkerasti haikailee päiväreissulle. En sukella, mutta voi sinne mennä snorklaamaankin. Ne ei mitään ihan naurettavan hintaisia matkoja oo, ja mitä oon ymmärtänyt niin niitä myös myydään vähän joka hotellin, hostellin, b&b:n ja baarin aulatiskillä, kadunkulmilla, lehtikiskoilla, you name it, they have it.. Jos nyt ei heti alkuun tätä päästä toteuttamaan, niin jossain välissä!

Pakkaamiselle en muuten oo suonut vielä ajatustakaan. Onhan tässä vielä 18 päivää lähtöön. Viime viikonlopun vietin työkavereiden kanssa merellä, käytiin Tukholmassa (tai siis ne kävi, mä olin merisairas ja nousin vasta kun laiva lähti takas Helsinkiin). Sain ilmeisesti tuberkuloosin tai vastaavan denguekuumeen tältä eksoottiselta reissulta, ensin tuli kurkku kipeeks, sitten infernaalinen nuha, tukkoisuus ja kuolema, nyt yskittää ja henkeä ahdistaa. Lääkäri totes ettei juuri mitään ole tehtävissä, määräs mulle lepoa loppuun asti ja tämän viikon vuorot saigonia. Vähän ärsyttää, kun niin vähiin käy vuorot, mut on tää olokin aika horroria. Kai tän ajan vois rakentavastikin käyttää, mut.. munhan pitää levätä!

Varusteurheilu eli painajaisia pakkaamisesta

Rupee olemaan sellaista pientä jännitystä ilmassa, molemmilla. Joonasta vissiin lähinnä mietityttää työnsaanti, mua taas stressaa jokseenkin kaikki muu.

Pakkaaminen. Siis pakkaaminen!? Mulla on rinkassa tilaa 65 litraa, mutta ei oikeastaan mitään käsitystä että mitä se konkreettisesti tarkoittaa.
Nyt kun asutaan siellä mun mummolassa, niin suurin osa omista kamoista on edelleen purkamatta Ikean kasseissa, laatikoissa ja erilaisissa nyssäköissä. Vuokrakämpästä kun lähdettiin, pyrittiin ottamaan tohon mummolle mukaan enää sellaiset "välttämättömät", mutta pipariksihan tämäkin suunnitelma sitten meni :D no okei, alusta asti oli tiedossa että asutaan mummolla pari kuukautta. Siellä oli astioita jo valmiina, tuotiin mukana oikeestaan vain säilytyspurkkeja ja paistinpannu. Kaikki petivaatteet ja pyyhkeet sunmuut tekstiilit tuli myös mukaan, koska silloin ei ollut mitään muutakaan paikkaa minne niitä laittaa. Mutta sitä tavaraa on siis ihan julmetusti. Mulla on sellainen jätti-iso Icepeakin sali/lätkäkassi, joka on täynnä mun vaatteita. Mulla on yksi Ikean sininen säkki joka on täynnä mun vaatteita. Kaapissa on jonkin verran mun vaatteita. Sohvan käsinojalla, tuolin selkämyksellä, lattialla, pesukoneen takana, päällä ja edessä on mun vaatteita. Kenkiä on eteisessä tällä hetkellä seitsemän (!!) paria, ja kuusi niistä on mun.

Totta kai noista tavaroista vielä karsitaan. Luultavasti palautan kaikki työvaatteeni juhannuksen jälkeen, koska niille ei oo mitään järkevää säilytyspaikkaa, paluupäivää tai edes kuukautta ei ole vielä tiedossa, eli vaikka työsoppari jatkuukin nollatuntisena niin ei siitä jatkosta kuitenkaan vielä tiedä.
Työkamojen myötä myös aika moni tavallinen toppi ja t-paita lähtee roskiin, pitkillä paksuilla sukilla ei ehkä reissussa tee paljonkaan (toivottavasti) - villasukat lähtee silti mukaan. Varmuuden vuoksi.
Käyttötavaroita, siis niitä lakanoita ja pannuja ja mitä kaikkea, viedään varastoon sitä myötä kun ei enää tarvita. Mulla on siis duunia vielä juhannukseen asti ja sen jälkeen ollaankin enää viikko Suomessa. Toiveissa olis päästä vielä silloin mökille, jonne myös osa noista romuista on menossa säilöön, mutta taas toisaalta ei tiedä että onko esim. autoa käytössä silloin. Toivottavasti ei ainakaan omaa.

Jotenkin ei vaan yhtään hahmota sitä miten vähän aikaa tässä on. Tasan neljä viikkoa lähtöön, mulla vielä 10 työvuoroa, lähden Tukholman risteilylle ensi viikonloppuna, kaverin kanssa pitäis Lintsille ehtiä ja muitakin ihmisiä olis vielä hauska ehtiä nähdä. Ja sitten se viimeinen vapaa viikko, ja mä vähän pahaa pelkään että kaikki käytännön järjestelyt kaatuu sinne. Kai se vaan täytyy sitten silloin tehokkaasti järjestellä.

Mut mitä hittoa pakataan vuoden reissulle mukaan? Lähtökohtaisesti kaikkea saa sieltäkin, mut toki mukaan otetaan mitä pystytään. Hygieniatarvikkeita täytyy vielä täydentää ja esim. aurinkorasvaa vois ostaa jo täältä päästä. Mä en ainakaan tarvii enempää vaatteita (enää ikinä, alkaa tuntua siltä..). Mut mites vaikka kengät? Joonas omistaa kai kahdet ja oletan et yhdet se ottaa mukaan. Mulla on kuudet, joista kaksi on työkenkiä eli niitä ei lasketa. Yhdet ballerinat, kahdet converset (varrella ja ilman) ja yhdet sellaiset treenilenkkarit/tossut/mitkälie. Ballerinat on kivat arkikäytössä, sopii rannalle, baariin, kaupunkiin, melkein minne vaan. On ne jo vähän kulahtaneet ja hyvin käytetyt, mutta eipä toisaalta harmita kympin kenkiä heittää poiskaan sitten kun ei kunto enää kestä. Consseja tuskin tartten kaksia mukaan, mutta millaiset popot olis hyvät esimerkiks farmityötä ajatellen? Treenitossut vai Converset vai pitääkö mun oikeasti ostaa vielä jotain? Tällaisiin mietteisiin mä menetän yöuneni tätä nykyä..

Monta paria paitoja? Riittääköhän huppari, en mä ainakaan nahkatakkia ala sinne kiikuttamaan, ei se edes mahdu minnekään. Mulla on pari mekkoa/hametta, yhdet shortsit, joogapökät ja yhdet perushousut. Yläosia oon hamstrannut maailmanloppu mielessä, mutta alaosat voi laskea yhden käden kahdella sormella.. Voiko sukkia olla liikaa, tai alusvaatteita?

Oon aina pitäny itteäni jotenkin poikamaisena tyttönä, kun ei mua kiinnosta meikit tai vaatteet, mut niin vaan sitä välillä paljastaa jopa itsestään yllätyksiä. Jospa tässä alkuviikon vapailla ehtis edes vähän alusta miettiä tätä asiaa. Toivottavasti. Ehtii ehtii!

Rahanmenoa ei voi estää

Halpaa lystiähän tällanen matkustelu ei oo. Tai sehän nyt riippuu ihan mieltymyksistä, mut me ei haluta mitenkään kovin askeettisesti elää.

Lentoihin meni per nuppi muistaakseni 602 euroa. Nää ostettiin siis jo tammikuussa, nyt viisi viikkoa ennen lähtöä hintaa näyttäis SkyScanneria vilkaisemalla olevan halvimmillaan 962 euroa! Noissa kalliimmissa matka-aikakin on jotain 40-50 tuntia, meillä muistaakseni noin 32. Ensin siis lennetään väärään suuntaan Lontooseen, vajaa pari tuntia vaihtoaikaa ja sieltä sit Hong kongiin, josta seitsemän tunnin päästä vielä viimeinen pyrähdys Cairnsiin. Lähtö on Suomesta maanantai-iltapäivänä kahden aikaan, perillä ollaan (paikallista aikaa) keskiviikkona aamuyöstä neljältä. Hiphei..

Viisumi maksoi 305 euroa + korttimaksusta tuli käsittelykuluja jotain 5-10 euroa, en yhtään muista. Viisumi oli tosi helppo hakea Australian maahanmuuttoviraston (?) sivuilta, se oli joku 5-sivuinen lomake jossa kyseltiin ihan todella perustietoja osoitteista, parisuhteista, työstä/koulutuksesta yms. Täyttämiseen meni maksimissaan puoli tuntia, ilmoitus hyväksytystä viisumista oli tosiaan jo noin kuuden tunnin kuluttua siellä nettisivulla, sähköpostiin se tuli joskus seuraavan päivän aikana.

Nää oli periaatteessa ne isoimmat menoerät, periaatteessa ainoat pakolliset.

Sit piti tietysti ostaa rinkat. Se oli aika itsestäänselvyys, mukana raahattavaan matkalaukkuun menee loppujen lopuksi aika vähän sitä kampetta ja se lienee tosi epäkäytännöllinenkin kun ei kuitenkaan olla asettumassa yhteen paikkaan koko ajaksi. Prismasta löyty molemmille hyvät reput, oon noin 110% varma että ne osoittautuu liian isoksi meidän tarpeisiin, mut mieluummin liian iso kuin pieni. Mun Fjällräven Abisko 65 maksoi 179 euroa, seurue osti 10 litraa kookkaamman, merkki tais olla Khumbu tjsp. Ei löytynyt enää äkkiseltään vilkaisemalla Prisman nettisivuilta. Hintaa sillä oli brändireppua vähemmän (yllätys), reilu satku silti siinäkin. Kai se sitten käytössä viimeistään selviää, et onko mistään kotoisin, nyt ne vielä seisoo hintalappuineen tossa olohuoneen nurkassa.

Miniläppäri lähtee kanssa mukaan. Pitkällä on vaan joku superb-"rakensin-tän-ite-makso-mansikoita" -pöytäkone jonka se myy törkeeseen hintaan jollekin kaverilleen, mulla on kyllä läppäri mut käytännöllisyyden takia päädyttiin ostamaan pienempi vehje. Lenovo N20P 11'6'' Chromebook. Vielä ollut aika vähän käytössä, mutta hyvältä on tuntunut. Akku vaikuttaa pitkäkestoiselta mikä olikin yksi ehdoista, kone on kevyt ja tosissaan pieni. Gigantissa maksoi 330 rahaa.

Aateltiin vielä käydä hakemassa kansainväliset ajokortit tosta Autoliitosta, niillä oli hintaa poliisikuluineen 46 euroa. En oo edes ihan satavarma että tarviiko Australiassa sellaista, mutta tuskin siitä haittaakaan on. Ja jos ja kun me kuitenkin myös muualla matkataan, niin ehkä sitten osoittautuukin tarpeelliseksi.

Mulle tulee tähän vielä pakollisia lääkekuluja ~150 euroa + lääkärinpalkkio. Lisäks kävin optikolla eilen. Nykyiset rillit on pari vuotta vanhat, joten näöntarkastus oli paikallaan. Voimakkuudet ei kauheesti olleet muuttuneet, mutta koska halusin aurinkolasit vahvuuksilla ja oli linssien mielettömästä hinnasta johtuen fiksumpi ostaa myös peruskakkulat siihen mukaan, niin sinne upposi sitten 520 euroa. Tosta pelkät linssit siis maksoi 270 euroa, aurinkolasit tuli kokonaisuudessaan puoleen hintaan ja koko settiin vielä 24% ikäalennusta hinnasta. Palkka siis tuli ja palkka myös meni..

Mun osalta koko lystille on siis tähän mennessä kertynyt hintaa noin 2012 euroa. Siis lennot, viisumi, rinkka, puolet läppäristä, lääkkeet, rillit ja ajokortti. Joonas on päässyt vähän vähemmälle, onnekas perkele.

Ja vieläkään ei olla edes hankittu ensimmäisten päivien majoitusta, et eiköhän tää rahanmeno vielä tuu jatkumaan. Siellä sitten säästöliekki päälle ja mennään niin vähällä kuin suinkin vaan voidaan, töitä olis tarkoitus löytää mahdollisimman nopeasti, niin onpahan sekin sitten hoidettu alta pois.