Muutoksia

Se ilo loppu sitten lyhyeen! Saatiin viime perjantaina kenkää saaresta, ehdittiin siis töitä tehdä kokonaista kolme päivää, vajaa viis päivää vietettiin koko resortissa. En tiedä saatiinko loppupuheissa tekosyy vai oikeastiko ne siitä syystä potki pihalle, mutta minkäs teet enää, lähdöt tuli. Johtui siis meikäläisen baarityöskentelystä, joka oli ilmeisesti liian epäsosiaalista tms. En ollut sellainen henkilö jota etsivät, kun yhtenä hiljaisena iltana nojailin baaritiskiin sen kummemmin mitään tekemättä.. ei ollut asiakkaita, tiski kiilsi puhtautta ja pöydätkin oli jo blokattu. No, pääsipähän kokeilemaan.

Toi laiturinnokka oli ihan jees paikka juoda aamukahveja ja viettää siestaa. South Molle Island.

Viime viikonloppu vietettiin Airlie Beachilla. Tarkoitus oli vihdoin käydä vähän tutustumassa paikalliseen luontoon, siinä keskustan tuntumassa oli joku bush walk, Airlie Creek Walk tai vastaava, mutta mulla oli jotenkin naatti olo koko viikonlopun ja kurkkua särki ja kelit oli vielä suht viileät silloin. Ei sit oikein tehty mitään, kateltiin leffoja ja nukuttiin. Maanantaiaamuna hypättiin bussiin ja tultiin tänne.

Ayr on ~8000 asukkaan kylä vajaan sadan kilometrin päässä Townsvillesta, ja alue tuottaa valtaosan koko maan sokeriruo'osta. Wikipedian mukaan täällä on kokonaista kuusi pubia (kahdessa ollaan käyty) ja "keskuskadun" kävelee läpi noin kymmenessä minuutissa, jos tallustaa hissukseen. Täällä on leffateatteri joka on auki viitenä päivänä viikossa, keilahalli ja kirjasto. Uimahallikin löytyy (ei siel tosin taida olla kuin yksi ulkoallas) mutta sekin on kiinni syyskuuhun asti.. Muutama pikaruokaravintola, pari supermarkettia ja sekalaisia pikkuputiikkeja. Ranta löytyy ~10 kilometrin päästä, mutta siitä ei kauheasti iloa ole kun ei ole autoa eikä täällä ole julkista liikennettä. Siinäpä se Ayr sitten olikin.

Kylästä löytyy kaksi working hostellia, toinen vähän syrjemmässä, ulkoisesti viehättävä ja siistinoloinen, joten luonnollisesti siellä oli täyttä ja päädyttiin keskuskadulla sijaitsevaan paikkaan. Maksetaan $150 viikossa kolmen hengen koirankopista (siis jeesuskristus niitä huoneita.. pieniä!). Odotusaika töihin on kuulemma noin kolme viikkoa, mutta mitä work listia olen iltaisin katsellut, kausi ei nyt taida olla kuumimmillaan.. Tai tuntuu että vähän joka toisella on jatkuvasti vapaapäiviä, mut en sitten tiedä. Ekana iltana meidän edessä jonottamassa oli 18 nimeä, nyt kuusitoista.

Rahaa täällä nyt ei ihan älyttömästi saa kulumaan, koska tekemistä ei oo, mut käyhän tää aika sitten helvetin pitkäksi.. Syödään, luetaan, pelaillaan (kännyköillä), katellaan leffoja, syödään.. Joka päivä ollaan poistuttu hostellista, käydään kaupoissa pyörimässä, kierrellään siellä täällä, ollaan vaan. Kelit on vihdoin alkanut parantua, lämpötilat on päivisin kahdenviiden luokkaa eikä iltaisinkaan tarvitse palella. Hiostavaa ja painostavaa, toivottavasti kohta sataa.

Sellaista tällaista. Tänään tultiin kirjastoon. Vierailijakortti (ei-asukkaalle) maksoi $25, sillä saa rajoittamattoman wifin (hitaan luonnollisesti) ja lainausoikeuden kokonaiseen kahteen (2) kirjaan neljäksi viikoksi kerralla. Et sentään nyt jotain tekemistä edes, mulla loppuikin jo luettava iPadilta. Vastapäätä meidän hostellia on myös kuntosali, johon kelasin vielä käydä jäsenyyden hommaamassa, jos jatkais Suomessa
alkanutta uutta harrastusta, kun mä nyt kuitenkin oon mun jumppatossuja raahannut tänne asti mukanani :D!

Arkea se on tämäkin

Sitäpä hyvinkin. Ollaan kotiuduttu ja sopeuduttu saareen, ja arki on lähtenyt rullaamaan omalla painollaan. Tää ei ehkä ole se kaikkein tyypillisin working holiday -kokemus, mutta voittanee hedelmänpoiminnan mennen tullen. Eikä tää kyllä ole sitä tyypillisintä arkeakaan, mutta omanlaistansa kuitenkin.

Saavuttiin tänne South Molleen siis maanantaina. Tultiin vieraiden kanssa samalla katamaraanilla. Airlie Beachilta ensin vähän aikaa bussilla Shute Marinaan ja sieltä paattiin ja seilattiin tänne ehkä tunnissa, perillä oltiin ehkä vähän ennen viittä. Eka ilta meni paikkoihin tutustuessa. Tää resortti pyörii siis pääasiassa reppureissaajien voimin, ja meitä on täällä nyt 11 plus omistajat, yksi suomalainenkin tässä ryhmässä meidän lisäksi. Ilmeisesti nyt tilanne on hyvä mitä tulee työntekijöihin, joskus on kuulemma ollut vain viisi tyyppiä, mutta työmäärä on silloinkin sama. Viikon sisään täältä on tosin lähdössä kolme tyyppiä pois, joten saa nähdä onko meilläkään enää niin leppoista ens viikolla..

Nyt ekat kaksi viikkoa ollaan siis palkattomia harjoittelijoita -> tehdään myös vähän lyhyempiä päiviä. Joonas on ulkotöissä (kuten kaikki miehet) ja allekirjoittanut kuuraa ensin aamupäivät vessoja ja huoneita, viettää siestaa iltapäivät ja illalla kaataa baarissa sangriaa kannuihin. Töitä on 6 tuntia päivässä, Joonas tekee 9:30-16:30, välissä tunnin lounas ja mulla on 10-13 ja 18-21:30, välissä puolen tunnin illallinen. Aamupala ja lounas tehdään ite, käytännössä muroja tai leipää, lounaalla yleensä vähän reilummin ja grillataan leipägrillissä, illallinen meille tehdään ja so far on ollut ihan hyvää ruokaa. Viikonloppuisin ollaan kai ite vastuussa myös illallisesta, ilmeisesti yleensä kaikki tekee kaikille vähän jotain ja sillä mennään.

Majoitus on samoissa bungaloweissa missä vieraatkin on. Nyt työntekijöillä on käytössä kai 6 eri mökkiä/kämppää, vaikka kaikkiin mahtuisi kuus nukkujaa. Osa on yksin, osa kaksin, mut tungettiin kolmanneksi tyttöjen huoneeseen (tosin yksi meistä viettää yönsä muualla) ja Joonas on kolmantena poikien huoneessa (tosin yksi niistäkin viettää yönsä vieraissa). Ens viikolla pitäis päästä muuttamaan yhteiseen kämppään kun sitä porukkaa täältä lähtee, se on vähän erilainen huone kuin missä nyt ollaan. Ihan kiva, ollaan oltu nyt maanantaista eri huoneissa ja sitäkin ennen vähintään eri sängyissä hostelleissa, ollut aika outoa.. Täälläkään ei kuitenkaan kauheesti päivällä ehditä nähdä, paitsi syömässä käydään samaan aikaan. Silloin kun mä puoli kymmeneltä pääsen baarista, ollaan molemmat yleensä jo niin väsyneitä ettei juurikaan jaksa mitään tehdä ja mennään vaan nukkuu siitä melkein suoraan.

Viikonloput meillä on vapaata ja kai kahden viikon jälkeen voidaan käydä lauantaisin myös maissa jos tarvitaan kaupasta jotain jne. Saaressa niitä ei siis ole. Rahaa täällä on tosi helppo säästää kun baaria lukuunottamatta sitä ei oikein voi mihinkään käyttää, kolme ateriaa päivässä riittää oikein hyvin. Lähinnä omia viinoja jengi tänne käy hakemassa, karkkia ja sellaista mitä täältä nyt ei saa. Kahen viikon päästä myös pitää päättää et halutaanko jäädä tänne kokoaikaisiksi (tunnit nousee, töitä noin 48h viikossa josta 16 (!!) menee asumiseen ja ruokiin, mut käteen pitäisi tulla joka viikko noin $450)  ja jos halutaan niin pitää sitoutua ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Eli syyskuun loppuun täällä pitäisi ainakin olla.. Sillä ei kai vielä ihan kata 88 viisumipäivää, joten jos kuuppa vaan kestää tätä eristyksissä oloa niin ollaan sit ehkä vielä vähän pidempään. Hoidetaan se toisen vuoden viisumi kotiin ja säästetään rahaa, niin voidaan sit kesää vasten lähteä itärannikkoa pitkin etelään. Tai lentää vaikka Perthiin, tai Darwiniin, tai mitä nyt sit halutaan tehdä. Reissata kunnes rahat loppuu ja sit miettiä taas vaihtoehtoja.

All in all, kyllä täällä nyt on. Viikonloppuna lähdetään tutkimaan saarta, iltaisin ei oikein viitti kun on niin jumalattoman pimeetä (esim. Linnunrata näkyy taivaalla aika selkeesti). Täällä resortinkin puolella on kuitenkin huimat maisemat, lintuja on jos ja vaikka minkälaisia (Väinöjä riittää melkein riesaksi asti, just yks ilta yllätin kaks vänkyrää meidän työntekijöiden ruokailutilasta ja ajoin ne pois sieltä) saari on riutan ympäröimää joten kaloja riittää. Saadaan ymmärtääkseni lainata snorkkeleita ja sting suiteja tuolta viikonloppuna ja yleensäkin tehdä vähän mitä huvittaa. Omistajat ei täällä resortissa juuri käy silloin, joten ollaan täällä keskenämme. Yks ranskalainen tyttö sanoi että viikonloppusin tää on vähän kuin elokuva The Shining. Perjantai vielä ja sittenhän sen näkee :D!

Joten tosiaan, kyllä täällä viihtyy omalla tavallaan. Oon vissiin tarpeeks suomalainen nauttimaan tästä eristäytyneisyydestä, moni kuulemma lähtee jo viikon jälkeen pois kun ei vaan kestä tätä. Vaikee kuvitella, täähän on vähän kuin olisi mökillä pitkän aikaa. Mikäs sen mukavampaa!

ps. Katellaan niitä kuvia joskus kun täältä pääsee. Kännykän äärimmäisen hitaan netin varassa mennään, toimii laiturilla jos on toimiakseen..

@ Townsville

Tää on kyllä aikamoinen kehitysmaa mitä nettiin tulee. Puhelimiin saatiin kyllä 4G-yhteys, mutta se toimii vaan kaupungeissa plus 1,5 gigaa maksoi kolmekymmentä dollaria ja loppui viikossa.. Hotellien ja hostellien wifit toimii surkeasti jos ollenkaan, tai ehkä meillä on vaan käynyt huono tuuri. Olis kiva lisätä tänne kuvia kaikesta tekemisestä mutta jostain käsittämättömästä syystä tää tietokone ei oikein tahdo tunnistaa mun kännykkää, joten en saa sieltä suoraan niitä koneelle siirrettyä ja kaikki muut siirtotavat on sitten verkon välityksellä eli ihan naurettavan hidasta hommaa.

Käytiin tossa esimerkiks eläintarhassa männä viikolla. Paikka oli yllättävän pieni ja siellä oli sinänsä suppea eläinvalikoima.. No se toisaalta oli Cairns Tropical Zoo niin kai niillä sit on joku linja missä pysytään. Oli siellä nää klassiset kengurut ja koalat tietysti, koalaa oli päässyt halimaankin (20 dollaria vastaan) mutta mentiin sinne vähän huonoon aikaan kun edellinen halihetki oli just mennyt ja seuraava oli vasta monen tunnin päästä niin ehdittiin lähteä jo ennen sitä. Kenguruille pystyi sisäänkäynniltä ostamaan pussillisen ruokaa ja niiden aitaukseen pääsi kävelemään sisälle jossa niitä sitten olis pystynyt ruokkimaan. Ei ostettu, mut käytiin (minä kävin) rapsuttelemassa niitä kuitenkin. Erilaisia lintuja oli kanssa miljoonaa eri sorttia, pienistä ja kirjavista emuihin ja kasuaareihin. Mulla on täällä uus ihan ehdoton ykkössuosikkilintu, niitä oli eläintarhassakin mutta joka ilta näkyy tuolla kaupungillakin hengailemassa. Oon nimennyt sen Väinöksi.

Noin muuten kulunut viikko vietettiin pääosin Cairnsissa. Viime sunnuntaina vaihdettiin majapaikkaa hotellista viereiseen hostelliin. Tää oli mun eka kokemus hostelleista, ja olihan se.. mielenkiintoista. Halpaa toki, 20 taalaa yöltä
per nuppi kahdeksan hengen dormissa (oli oma suihku ja vessa!). Kämppikset oli yhtä germaania lukuunottamatta ihan jees eikä siinä sakemannissakaan sinänsä mitään vikaa ollut. Oli vaan vähän äänekäs välillä. Oltiin neljä yötä siellä ja torstaina päätettiin sitten lähteä Cairnsista. Töitä oltiin haettu koko ajan ja tarkoitus oli lähteä etsimään jotain työhostellia jostain. Mitä niihin nyt soittelin, niin joka paikassa oli 3-4 viikon waiting period, eli tää keskitalvi ei nyt ole ihan otollisinta aikaa farmitöille tai hedelmänpoiminnalle.. Sesonki vissiin starttaa paremmin joskus tossa elosyyslokakuussa, toivottavasti ainakin. Mieluummin hoitaisi ne 88 päivää alta pois ennen kesää.

Tarkoitus oli siis lähteä Ayriin, sellaiseen pikkukylään reilun 400 kilometrin päähän Cairnsista. Kävikin niin että päästiin töihin toisaalle. Kaverin sisko oli täällä puoli vuotta sitten ja oli jonkun aikaa duunissa yhdessä resortissa Whitsundaysin South Molle Islandilla. Laitoin sit samaan paikkaan sähköpostia ja valehtelin tän tutun suositelleen paikkaa (ei nyt varsinaisesti ihan niin mutta..:D). Noin satamiljoonaa edestakaista sähköpostia ja parin päivän vittumaisen odottelun jälkeen sit tuli vahvistus ja mekin mennään nyt maanantaina tänne resorttiin. Ei aavistustakaan mitä meidän työnkuvaan tulee kuulumaan, eikä mitään hajua kuinka kauan ollaan. Ekat kaks viikkoa ollaan palkattomia 'harjoittelijoita' ja sitten katotaan että saadaanko jäädä ihan maksulliseksi työvoimaksi tai edes vapaaehtoisiksi. Tottakai toivottavasti päästäis ihan palkkatöihin, mut katotaan sitten kahen viikon päästä että mikä meininki.

Townsville - aurinko laskee täällä kuuden aikoihin ja illat ja yöt on oikeesti pimeitä. Tää on ollut yksi oudoimpia asioita täällä!

Tuolta saarelta ei pääse pois kuin parin viikon välein eikä siellä ole kauppaa. Majoitus meillä on siellä ilmainen, ilmeisesti dormit sielläkin, ja saadaan myös kolme ateriaa päivässä. Ei muuta kuin rinkka matkaan, omat viinat ja namit kyytiin ja hyvä tulee!

Yhtään en tiedä että hyväksytäänkö tollaista työtä siihen 88 päivän regional workiin mitä vaaditaan jos haluaa toista WH-viisumia tänne hakea, mutta plääninä on niitä farmitöitä löytää jossain vaiheessa kuitenkin.

Ihan kiva kuitenkin päästä nyt edes pariksi viikoksi asettumaan paikoilleen. Nyt ollaan parin päivän välein suunnilleen vaihdettu asuinpaikkaa ja vaikka reissaamaan tänne nyt periaatteessa tultiin niin on toi paikallaanolokin välillä ihan jees.

Tää on Väinö.

Lähdettiin sieltä Cairnsista siis torstai-iltana, mentiin bussilla tunti eteenpäin ja yövyttiin Innisfailissa. Se oli alkuun yksi sellainen potentiaalinen paikka minne oltaisiin voitu mennä töihin, se on joku täkäläinen banaanimaa. Tilanne sielläkin oli kuitenkin niin hiljainen ja tuli toi resorttityö.

Seuraavana päivänä edessä sit viisi tuntia bussiajelua ja viikonloppu ollaan oltu Townsvillessa. Vähän yllättäen täällä on ollut paljon eläväisempi meno kuin Cairnsissa. Perjantaina istuttiin muutamilla hostellia vastapäätä olevassa irkkupubissa (Molly Malones!) ja käytiin ostamassa muutama pitsapala ja puistoon syömään. Tästä saatiinkin sit päivän naurut :D! Ne pitsat oli pakattu semmoisiin paperitaskuihin, mentiin keinuille ja jätettiin ne paperit siihen maahan odottelemaan että ollaan valmiita. Kohta siellä pussukassa olikin pussirotta. Niissä puissa elelee pitsanhimoisia opossumeja ja oli oikeesti työn ja tuskan takana saada sitä eläintä irti meidän roskista. Joonas, idiootti kun on, otti ensin sen pussin pois opossumilta ja tunki sormensa sen k
uonolle haisteltavaksi - arvata saattaa.. Kohta se pyöri siinä ympyrää ja sormessa roikkui kynsin hampain verenhimoinen pussirotta. Se hyppäsi aika pian irti siitä sormesta ja yritti seuraavaksi syödä mun kenkää ennen kuin juostiin karkuun sitä. Aivan mahtava eläin :D nyt siitä on pari päivää eikä Joonas himoitse tavallista enempää aivoja tai eritä vaahtoa suupielistä, joten säikähdyksellä taisi selvitä.

Magnetic Island

Eilen käytiin Magnetic Islandilla, joka on siis saari tossa Townsvillen edustalla. Olis ehkä vähän tarkemmin pitänyt miettiä että mitä siellä tehdään ja miten, koska loppuviimeksi maksettiin sit 32 dollarin lauttaliput siitä että maattiin rannalla ja käytiin uimassa.. Yli 50% siitä saaresta on jotain kansallispuistoa, siellä elää koalia luonnonvaraisena jonka lisäksi siellä oli myös Koala Sanctuary, mutta me vaan tepasteltiin pari kilsaa satamasta ekalle rannalle mikä löydettiin ja loikoiltiin päivä siellä. Money well spent ja silleen. Jos mennään toiste niin vuokrataan kyllä auto ja suunnitellaan vähän tarkemmin, koska nähtävää ja tehtävää olis varmasti ollut paljon enemmän.

Tänään on ohjelmassa vielä kokkailua kun kerrankin on hyvinvarusteltu keittiö saatavilla, ostettiin puoli kiloa naudan jauhelihaa, tomaattikastiketta, hostellin pihalla kasvaa yrttejä ja makaronia siihen kaveriks. Aineksille tuli hintaa noin $11 eli olisko se jotain 8 euroa? Kaikki eläinperäiset tuotteet, maito, liha ja munat on täällä ehkä snadisti kalliimpia kuin Suomessa, mutta noin muuten mun mielestä hintataso yleisesti on suht samanlainen tai vähän halvempi. Ei mitään radikaaleja eroja oikein missään, ei ainakaan vielä oo tullut vastaan. Voisin näistä vähän tarkemmin raapustella jahka taas pääsen netin äärelle. Tän kirjoittamiseen on mennyt pari tuntia, josta noin 95% on mennyt näiden kuvien lataamiseen. Tää on ihan tolkuttoman hidasta..

Mut nyt sitä pöperöä, ens kertaan!

Trinity Beach

Lähdettiin rannalle, koska rannalla on mukavaa. Cairnsissa ei varsinaisia rantoja kuitenkaan ole, ainoastaan satama ja sellaisia mutakenttiä joita voisi kaukaa erehtyä rannaksi luulemaan, mutta uimista varten sinne on rakennettu Lagoon. Se on siis sellainen iso allas jonka ympärillä on vähän hiekkaa ja vähän enemmän puistomaista nurmialuetta, piknik-pöytiä ja mitä vielä. Sijainti on keskeisesti suoraan Esplanadella. Eilen käytiin kaupasta hakemassa voileivät ja limpparia ja mentiin sinne lounastamaan, ihan viihtyisä paikka. Ei kuitenkaan tänään menty sinne, vaan hypättiin aamusta bussiin ja ajeltiin kolmisen varttia pohjoiseen ihan oikeelle rannalle, Trinity Beachille.

Kattelin jo aamulla säätiedotusta vähän skeptisenä koska puolipilvistä lupailtiin ja niinhän se vähän oli. Ranta oli kohtuullisen pieni mutta pitkä, siinä rantakadulla oli joitain majoitusliikkeitä ja ravintoloita, taas piknikpöytiä, ilmaisia ja jopa kohtuullisen siistejä wc-tiloja (koska Suomessa?).

No, mehän ollaan suomalaisia niin mikäs sen luonnollisempaa kuin valikoida se viikon synkin päivä ja lähteä käristymään. Levitettiin kamat rannalle ja mentiin kastelemaan varpaita.. ..joopa joo, noi miehen kokoiset aallot meni ja pyyhkäs melkein jalat alta ja aika pian siinä kastu jo muutakin kuin jalkaterät. Hämmästyttävän lämmintä merivettä ja varmaan puoli tuntia siinä vierähti pyöriskellessä, meduusoja, krokoja tai haita ei näkynyt. Aurinkokin viimein suvaitsi näyttäytyä ja taivaskin rupes suht sininen olemaan joten siirryttiin pyyhkeille grillaantumaan. Koska osa meistä palaa pelkästään ajatellessaan aurinkoa, jo Suomesta lähti mukaan aurinkorasvaa suojakertoimella 50+. Otettiin sellaista kuin Hawaiian Tropic, joka on kiva merkki, levittyy ja imeytyy nopeasti ja tuoksuu kivalta. Siinä on kookosta jonka huhutaan syventävän ja nopeuttavan rusketusta, mikä on allekirjoittaneen mielestä tietenkin vaan plussaa.

Nyt hotellilla Joonaksella vähän otsa ja kintut punoittaa, mutta ei se mun mielestä palanut ole. Väriä tarttui ainakin vähän molempiin, mikä oli myös oikein tervetullutta. Mäkin oon näihin täkäläisiin verrattuna aika kalvakka, puhumattakaan sit tosta yhdestä albiinosta..

Tänään olis suunnitelmissa vielä lähteä Night Marketiin, sellaiseen markkina/toripaikkaan jossa myymälät on avoinna joka päivä 16:30-23:30. Siellä on ruokakojuja ja eilen käytiinkin siellä vetämässä kiinalaista - 13,5 dollaria maksoi keskikokoinen lautanen johon sitten lapataan oman maun mukaan reilusta kymmenestä eri vaihtoehdosta mätettävää. Hyvää oli ja nälkä lähti! Noin muuten siellä myytiin lähinnä turistikrääsää, niitä samoja lautastauluja ja avaimenperiä kuin maailman jokaisessa turistikylässä ja -kaupungissa, toki täällä lisänä oli vielä "aidot ja toimivat" bumerangit ja didgeridoot. Ja yks käytävä oli täynnä aasialaisia jotka kauppas hierontaa! 15 dollaria kustansi 45 minuutin "full body massage". Ei eilen jotenkin pokka riittänyt mutta ajateltiin tänään käydä tyyppaamassa onko se mistään kotoisin :D! ei siellä ainakaan happy endingiä tarvitse pelätä, kovin kyllästyneen näköisiä neitokaisia siellä palveluita tarjosi ja tilatkin oli puolinäkyvissä verhon takana.

Iltapäivällä kirkastui!

Maailman toisella puolen

Matka oli aivan hävyttömän pitkä. Tajusin jo vähän lentolippujen ostamisen jälkeen, että pidemmät välilaskut olis ehkä olleet paikallaan. Ensin kolmen tunnin pyrähdys väärään suuntaan Lontooseen, jossa ehdittiin just käydä Heathrow'n Bootsilta hakemassa vähän evästä ja siitä melkeinpä suoraan seuraavaan koneeseen. 12 tuntia turistiluokassa perse tiukasti penkissä on pitkä aika. Meidän rivillä oli kolme paikkaa, mä en suostu menemään ikkunalle joten olin keskellä ja Joonas änkesi ikkunalle. Käytäväpaikalla oli joku aasialainen mamma, ja meidän edessä olleella rivillä oli vain kaksi penkkiä, joten mamma sai rajattoman jalkatilan. Jopa mä olin tästä kateellinen. Mä katselin matkalla pari leffaa ja torkahtelin välillä vähän pystyyn. Ruokaa sai kahteen kertaan. Istuma-asentoon jähmettyneenä päästiin sit kuitenkin joskus perille Hong Kongiin. Väsytti siihen malliin ettei edes harkittu että olis lähdetty kaupungilla käymään, haahuiltiin lähinnä kentällä ja välillä käytiin vähän koomailemassa. Syötiin Pizza Expressissä, koska kun kerran Kiinaan asti tultiin niin..
7 tunnin odottelun jälkeen lähti vielä viimeinen rupeama. Nukahdin koneessa melkein heti kun lentoon päästiin, heräsin syömään ja nukuin taas hetken. Vikat pari tuntia tuijottelin lentokarttaa ja sit viiihdoiiin.

Ja ne kuuluisat Australian rajamuodollisuudet. Vikalla lennolla ruokalistojen kanssa jaettiin myös maihintulokortit ja Ebola-kortit. Jälkimmäisessä piti vakuuttaa ettei ole viimeisen kolmen viikon aikana vieraillut Afrikassa. Ensimmäiseen kirjoiteltiinkin enemmän. Miksi ollaan Australiassa, aiotaanko asua täällä 12 kuukautta, kauan aiotaan viipyä, missä ollaan, läpäläpälää. Onko meillä lääkkeitä, huumeita, aineita, ruokaa, lihaa, siemeniä, maata, vettä, kissoja koiria kaloja fossiileita tai tikitiki -naamioita mukana.
Koneesta kun päästiin ulos, ensimmäisenä oli siis rajan ylitys. Päädyttiin jotenkin eri jonoihin ja kohta siellä olikin Joonas orpona selittelemässä ettei se tiedä missä aiotaan majoittua, koska minähän näistä käytännön asioista pidän huolta.. :D olin onneks ihan siinä takana niin menin sitten itekin siihen. Tää oli nopea prosessi, kerroin mihin hotelliin aiotaan mennä, se tarkisti ne meidän lappuset, kysyi mitä lääkkeitä mulla on mukana ja se oli sillä selvä. Ei tarvinnut edes näyttää kamojaan. Saatiin leimat passeihin, se teki jotain merkintöjä siihen maahantulokorttiin ja tästä kolme askelta eteenpäin meidät pysäytettiin uudestaan.. Tai no Joonas pysäytettiin, en tiedä mikä siinä on niin epäilyttävää. Rajasetä kysyi vaan että ollaanko molemmat working holidaylla ja onko meillä ruokaa mukana. Kyllä ja ei, kiitos ja jatkettiin matkaa. Tästä taas kymmenen askelta eteenpäin ja kolmas setä pysäytti. Onko meillä ruokaa? Ei, pelkkää suklaata. Entä lihaa? Ei, edelleen pelkkää karkkia. Ollaanko varmoja ettei mitään oo, siemeniä tai jotain säilykkeitä? Ei, suklaata on ja ne on tässä käsilaukussa jos kiinnostaa. Ei kiinnostanut ja päästiin matkatavarahihnalle. Siel pyöri onnessaan sellanen pieni biosecurity -liivein varusteltu hurtta, kävi meidätkin nuuskimassa. Siitä kun saatiin rinkat vielä matkaan, oli vielä yksi jono. Kateltiin että siinä oli varmaan viisi eri suuntaa mihin lähteä, joissain paikoissa taisi olla läpivalaisulaitteet. Mentiin siihen ja meidän maahantulokortit tarkistettiin taas, kysyttiin reissataanko yhdessä ja ohjattiin viitoslinjalle. Se lähti jollekin pimeälle kujalle ja olin ihan varma että johonkin luotaintutkimukseen tässä päädytään, mut kulman takana olikin jo tulohalli. Ei siis päästy telkkariin eikä Joonas joutunut riisumaan housujaan.

Kello oli tässä vaiheessa viisi aamulla. Ulkona oli sysipimeetä (ja 22 astetta lämmintä). Varmaan joku tunti istuttiin siellä kentällä, mä taisin vähän nukkuakin. Siinä joku rajavartija tuli sit kyselemään että mitä puuhataan ja sanoi että Cairnsissa kaikki kyllä aukeaa aikaisin ja kohta nousee aurinko, kai siitä voi tulkita että meidät heitettiin kentältä pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta hotellin check in -aika oli vasta kolmelta iltapäivällä. Ajateltiin kuitenkin että josko nyt mentäis sieltä edes kysymään rinkoille säilytystä ja sitten päivällä hoidetaan asioita. 22 dollarilla saatiin minibussikuljetus kentältä suoraan hotellin oven eteen ja yhä edelleen ollaan ikikiitollisia respan Henrylle ! Kysyttiin tavaroille säilytyspaikkaa ja se sanoi että voidaan suoraan hoitaa noi muodollisuudet kuntoon ja kas - se vaihtoi meidän huoneen niin että päästiin jo heti silloin seitsemältä sisälle. Oli ihan mahtavaa. Laitettiin kello kympiksi soimaan että päästäis ajoissa hoitelee asioita ja päästäis tätä aikaeroa tasaamaan. No kuka siihen nyt mitään heräs, jossain vaiheessa havahduin kattoo kelloa ja se oli melkein neljä päivällä. Saatana. Pankki oli menny jo kiinni, Medicare office oli kiinni.. Lähdettiin sit vähän pyöriskelemään ulos, käytiin Esplanadella syömässä, käveltiin Lagoonin ympäristössä ja etsittiin Cairns Central Shopping Center. Siellä olis ollut parinkin eri puhelinoperaattorin liikkeet että saatais paikalliset liittymät. No joo.. Kello oli varttia vaille kuus ja kaikki oli kiinni, tai menossa kiinni. Tää hämmentää mua vieläkin. Melkein joka paikka jonka ohi käveltiin oli avoinna tyyliin 9-17 tai 10-18.. En tiedä onks se kaikkialla tollaista, mutta tosi outoa. Lähdettiin sit takaisin hotellille päin ja matkalla rupes aurinko laskee ja lepakot heräämään. Kattelin eka että jotain siellä lentelee ja kohta tuli suoraan pään yli, et kappas, helvetin iso hedelmälepakko. Ja sit tuli toinen, kolmas ja viidessadaskahdeksastoista. Ihan mieletön määrä läks lentämään vuorille päin. Tän jälkeen sit vaan hotellille makoilemaan, meinasin jo kertaalleen tossa seitsemän aikoihin nukahtaa mut tässä mä vielä näpytän vaikka kello on jo yheksän! Joku leffa vielä varmaan katseluun ja aamulla sit aikaisin ylös, aamiaiselle ja uus yritys asioiden hoiteluun :D