Angkorin temppelit

Taas tulee epäkronologisesti juttua, mut kuka noita masentavia hommia jaksaa kauaa katella. Nyt tulee enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä, suurin osa näistä on tosin jo Facebookissa.

Angkor wat oli hieno. Ei oikein ylisanat riitä kuvaamaan sitä. Ja minä, kuten melkein kaikki muutkin, puhun siitä vähän väärin - Angkor wat on yksi temppeli, se suurin ja kuuluisin, mutta siellä alueella on jotain tuhat (!) niitä temppeleitä, osa kai jo kadonnut kokonaan, osasta on vaan kivikasoja jäljellä ja sitten niitä paremmin säilyneitä, kuten se päätemppeli.

Buukkasin sinne hotellin kautta "lyhyen päiväretken", eli palkkasin tuktuk-kuljettajan käyttämään mua muistaakseni seitsemässä eri paikassa siellä. Käytiin kyllä parissa ylimääräisessä, ei haitannut. Ja oli joo tosi lyhyt - oltiin siellä yli seittemän tuntia ja silti tuntu että viimesissä paikoissa tuli kiire. Pelkästään siinä päätemppelissä meni kolme tuntia ja paljon jäi sielläkin näkemättä. Tosin, kolme varttia kului siihen että jonotin temppelin bakaniin - en tiedä mitä tarkoittaa, mut siis sellainen rakennelma siellä kaiken keskellä jonne piti ensin kiivetä tuhat porrasta. Maisemat oli tosi hienot. Ei nyt siis sillä että olis oikeesti mennyt ihan noin putkeen, koska ekalla yrittämällä mua ei päästetty sinne sisään.. Olin toki tietoinen siitä että oon vierailemassa temppeleillä ja pyhillä paikoilla, ja oletin että osaan pukeutua oikein, mut paskanmarjat. Mulla oli toppi joka iloisesti jätti olkapäät paljaaksi, mut tästä syystä raahasin joka paikkaan mukanani sitä naurettavan isoa saronkia. Vaan ei kelvannut, vaikka peitti olkapäät ja oikeestaan kaiken muunkin. Piti olla t-paita, joten ei muuta ku ostoksille.. Maksoin mielettömän kiskurihinnan (18 US$) erittäin rumasta paidasta. En onneks joutunut uudestaan jonottamaan minuuttia pidempään, se mut torpannut vaksi näki mut siellä jonossa ja päästi ohi. Ärsytti vähän, mut oma mokahan tuo sit oli. Kuulin sittemmin että toi on aika yleinen käytäntö ettei pelkkä huivi riitä säädylliseks pukeutumiseks, koska ilmeisesti moni turistinainen vaan heivaa sen pois harteilta heti kun vartijan silmä välttää. Monissa paikoissa on kyl mahdollisuus vuokrata tai lainata jotain kaapua tai paitaa, mut täällä ei. En oo varma millä logiikalla toi homma toimii, koska ton bakanin lisäks koko päivänä oli vaan yksi toinen paikka jossa jouduin lisäämään vaatetta sisään päästäkseni.

 

Eniten jäi harmittamaan etten ottanut opasta, siis sellasta fyysistä ihmistä. Oli tosi kiva päivä ja yksinkin mielenkiintoista, mut oppaat ei ois paljon maksaneet ja ois ollut kyl kiva kuulla enemmän paikan historiasta. Nyt oon aika pitkälti Wikipedian tietojen varassa, et jos puhun jotain puuta heinää niin syyttäkää internetiä.

Siis tää aasialaismamma kuvan oikeassa reunassa kävi mun hermoille. Tosta olis saanut upeita kuvia, ja siellä se oli ja pysyi tiukasti pilaamassa jokaisen yrityksen.

Pari paikkaa siellä oli aika hasardeja. Miltei joka paikkaan pääsi käymään, mut välillä piti miettii et kannattaako. Ne rakennelmat on satoja vuosia vanhoja ja muutamia paikkoja lukuunottamatta pitkälti entisöimättömiä. Yksikin temppeli oli sellanen et portaat piti kiivetä kirjaimellisesti nelinkontin, koska ne oli sellaset naurettavan jyrkät, sileät ja liukkaat kivirappuset. Enemmän muistutti töyssyistä liukumäkeä. Ja se alastuleminen, voi morjens.. Muistelen et olin jostain lukevinani että noilla jyrkillä portailla oli joku tarkoitus, olisko se liittynyt nöyryyteen jollain tavalla. Et kun kiipeää tollaista vaikeakulkuista paikkaa päästäkseen temppeliin, niin siinä jotenkin fyysisestikin nöyrrytään jumalan/jumalien edessä. Voi toki olla et muistan väärin, mut tällainen mielikuva mulla on ja kai se tavallaan loogiselta tuntuu.

Tää oli mun lempipaikka - sisään ei päässyt turvallisuussyistä, mutta ulkoisesti miellytti eniten silmää. Kuulin sivukorvalla oppaan puhuvan, että joku entisaikain kuningas oli rakennuttanut tän temppelin (?) perheelleen ja rahvas ei saanut sisällä vierailla ollenkaan.

All in all, tosi mielenkiintoinen paikka ja oisin pidempäänkin viihtynyt! Tää oli siis Siem reapin lähettyvillä, eli ennen kuin tulin pääkaupunkiin. Ja nyt oon sieltäkin lähtenyt, oon Kambomaassa edelleen, mut tulin tänään Sihanoukiin rannikolle. Luonnollisesti mulla oli ja on edelleen hirveä darra, mikä teki siitä viiden tunnin erittäin kuoppaisesta bussikyydistä oikein todella nautinnollisen. En vielä tiedä mikä suunnitelma täältä eteenpäin on, maanantaina aikaisintaan lähen Vietnamiin. Tänään en oo paljon tehnyt, kävin syömässä ja meen vielä hierontaan jos jaksan nousta :D kyl sitä nuorempana jakso, nyt nää toipumiset on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet.. Huomenna vaihdan majoitusta ainakin, voi olla että lähden viikonlopuks Koh Rongille, tossa vähän matkan päässä olevalle "paratiisisaarelle". Lähetän sieltä sit paljon kuvia, ihan vaan ilkeyttäni.

ps. Kirjoitin tän jutun viime viikon.. torstaina, mut puuttellisten nettiyhteyksien takia pääsin julkaisemaan nyt vasta. Oon nyt ekaa kokonaista päivää Saigonissa / Ho chi minhissa Vietnamissa. Lisää juttua taas lähipäivinä!
pps. En oo editoinut näitä kuvia ite mitenkään, mun kamerassa on sellainen nerokas "luova otos" -säätö, joka ottaa samanaikasesti kuus kuvaa eri tyylillä. Sillä ja mulla on pitkälti sama maku siitä, millaiset kuvat on hienoja.