Koin tänään vittumaisen ahaa-elämyksen ja tajusin miten iso ero kuuden ja seitsemän viikon välillä oikeastaan on. Se ei nimittäin oo vain viikon tai seitsemän vuorokauden ero, se on myös massiivinen henkinen ero.
Seitsemän viikkoa eli 49 vuorokautta eli ajanjakso helmikuun 14. päivästä huhtikuun kolmanteen. Melkein kaks kuukautta, kokonainen elämä ja toinen maailma.
Kuusi viikkoa sen sijaan on vaan mitättömät 42 vuorokautta, aika helmikuun 21. päivän ja huhtikuun kolmannen välillä. Reilu kuukaus. Puoltoista kuukautta. Hyvin taktikoitu kesäloma kestää kuutisen viikkoa. Työharjoittelut vähän vaihdellen kestää kuutisen viikkoa. Mahalaukun tulehduksesta toipuminen kestää kuutisen viikkoa, tosin sillon se aika tuntuu loputtoman pitkältä.
Ja joo, mun kotiinpaluuseen on alle kuusi viikkoa ja se ei kuulkaas pojat ja tytöt ole mitään se. Oon kauhuissani, oon mielettömän stressaantunut. Alle kuus viikkoa ja mun pitää olla jo sopimassa kontrolliaikaa lääkärille, hakemassa työvaatteita ja allekirjoittelemassa papereita, ostamassa autoa, opetella taas ajamaan Suomessa, haettava huonekaluja sieltä täältä tuolta, vaatteita yhdestä paikasta, astioita toisesta ja missä helvetissä mun pingviinit on?
Kuuden viikon päästä pitäis integroitua osaksi normaalielämää yhdeksän kuukauden oleskelun jälkeen. Aikaa on viikko ennen kuin todellisuus koittaa ja pitää mennä töihin. Mietin et jos jäis saikulle heti kättelyssä, jos ei muuta niin stressin takia?
Ja miten kylmä siellä sillon on? Mulla on yhdet farkut ja yksi huppari ja ehkä kolme paria sukkia.
Kyllä en millään oo vielä valmis palaamaan, voiko tän vielä perua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti