Väsynyt Vietnamissa

Tjoo. Oon siis Vietnamissa nyt. Lähdin viime viikon maanantaina Sihanoukvillesta - krapulassa ja korkeessa kuumeessa tietenkin - bussilla Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Kaks bussia ja kolmetoista tuntia. Meinas usko loppuu, kaikkeen :D mulla oli ihan mieletön vitutus kun pääsin illalla Vietnamin päässä bussista pois. Netti ei tietenkään toiminut kun mulla oli kambodzalainen liittymä, en tiennyt missä oon, olo oli sen kuumeen takia aivan kauhea, väsytti eikä mulla ollut edes majoitusta varattuna. Ajattelin et meen vaan ensimmäiseen hotelliin mikä vastaan tulee, käteistä vaan pitää ensin saada. Kokeilin molempia kortteja kolmeen eri automaattiin, mitään ei tapahtunut. Australian kortilta kai rahat loppu ja sit tajusin et ei helvetti, mun Nordean rahat on etutilillä, eli ei kortilla. Pidän siis kortilla rahaa vaan sen verran mitä milloinkin nostan, jos lompakko tai laukku pöllitään niin rahat on kuitenkin toisella tilillä turvassa. Enhän mä päässyt niitä sit sieltä siirtämään kortille, kun ei ollut sitä nettiä. Käveleskelin epätoivoisena aikani siellä täällä, menin johonkin tosi hämärän oloiseen hotelliin ja sielläkin onneksi järjestyi niin että jätin vaan passin respaan ja maksoin seuraavana päivänä. Mielettömän kallis ja huono paikka, olin siellä kaks yötä ja vikana aamuna mulla oli hevosen kokonen torakka siellä huoneessa. Ei siitä sen enempää :E

Eli Vietnamin taivallus ei alkanut mitenkään ihanteellisesti. Oon nyt ollut täällä reilun viikon, eikä vieläkään oikein maistu. Mulla on jotain matkaväsymystyä tai -vitutusta nyt ollut jo hetken, mikä on tavallaan tosi harmi, mut minkäs teet.

Oispa päässy tällasel räiskii!

Olin siellä Saigonissa neljä yötä enkä tehnyt mitään ihmeellistä. Eka päivä meni vielä vähän harakoille kun olo ei ollut kauheen kaksinen ja torkuin vaan hotellissa. Yhtenä päivänä kävin Saigon War Remnants Museumissa, sotamuseossa. Se oli vähän erilainen kuin museot yleensä - pihalla oli tankkeja, lentokoneita ja vastaavia härveleitä, mutta sisältä se oli oikeastaan kolmikerroksinen valokuvanäyttely. Tosi mielenkiintoinen joo, mut niiden Phnom penhin kauheuksien jälkeen tää oli vähän liikaa. En oo mitenkään erityisen perillä Vietnamin sodasta, vieläkään, ja tavallaan tää ehkä oli väärä paikka lähtee ottamaan siitä selvää. Tai siis annettu tieto ei välttämättä ollut ihan puolueetonta, mut jonkinlainen kokonaiskuva kuitenkin muodostui.
Mulla vähän onneksikin loppui aika siellä kesken, olin just kierrellyt niitä viimeisiä saleja joissa oli valokuvia ihmisistä, jotka tavalla tai toisella oli vammautuneet sen jenkkien käyttämän Agent Orange -myrkyn takia. Meinas tulla aamupala takaisin pariin kertaan kun katteli kuvia epämuodostuneista kohtuun kuolleista sikiöistä. Tosin tosi moni jäi myös eloon, osa enemmän ja osa vähemmän vammaantuneina. Ei yhtään haitannut että "kesken" piti lähteä kun museo sulkeutui.

Mut on se sota hieno asia, ei voi muuta sanoa.

Saigonkin rauhoittui öisin

Noh. Muuta en silleen sen kolmen-neljän päivänä aikana tehnyt. Käveleskelin ympäriinsä ja ihmettelin. En oo näistä Aasian suurkaupungeista hirveesti innostunut, Singapore ja KL oli oma lukunsa, mut ne on niin eri maailmaa ettei pysty silleen vertaamaan. Saigonista hyppäsin sit viime viikolla junaan ja puksuttelin kahdeksan tuntia seuraavaan etappiin, Nha Trangiin. Nää etäisyydet vieläkin jaksaa huvittaa mua - tossa samassa ajassa pääsee Helsingistä Kemiin jos VR kulkee moitteetta, mutta tää Saigon-Nha Trang välimatka on suunnilleen sama kuin Helsingin ja tyyliin Kauhavan välillä. Yllättävän nopeeta silti, bussilla tohon matkaan olis mennyt ainakin 12 tuntia.

Ennen kuin lähdin Saigonista, yksi samassa hostellissa ollut tyyppi mainitsi ohimennen että Nha Trangissa on paljon venäläisiä. Naureskelin että joo, mä oon suomalainen, ei tunnu pari venäläistä missään. Siis jestas, se kaupunki oli pahempi kuin Serena. Edes Pietarissa ei ollut niin paljon venäläisiä! Mulla ei mikään niitä vastaan ole, se oli vaan tosi outoa :D kaikki kauppojen nimet luki kyrillisin kirjaimin, ravintoloiden ruokalistat oli venäjäksi, tosi monessa oli venäläistä henkilökuntaa.. En tiedä mikä niitä vetää tuolla Nha Trangissa puoleensa, kai se on niiden vastine Kanarialle?

 

Nha Trang on rantalomakohde. Se on pieni kaupunki ja ainakin se alue missä mä olin kolme yötä, on puhtaasti turisteille. Ravintoloita oli joku miljoona (söin joka päivä samalla nakkikiskalla mun hostellin vieressä - en oo yhtään lämmennyt vietnamilaiselle ruualle), rantaa riitti ja jos joku torppa ei ollut ravintola, se oli majoitusliike. Saigonin jälkeen tää oli kuitenkin tosi virkistävää vaihtelua, ja valitsinkin tän paikan rannan perusteella. Halusin jotain rauhallisempaa ja mahdollisuuden uimiselle. Toki en täälläkään sit oikeesti käynyt rannalla :E Mun hostelli täällä oli aivan ihana - valitsin sen hyvien arvostelujen perusteella, ja en todellakaan joutunut pettymään. Koskaan en oo missään saanut niin hyvää palvelua. Nimeltä tervehdittiin, aina ulos lähtiessä kyseltiin suunnitelmia ja jos niitä ei ollut, tekemistä suositeltiin. Varasin hostellin kautta snorklausretken hintaan 15 USD ja, no, tää oli ihan jees. Sen Australian valliriutan jälkeen vähän paha verrata. Oli täälläkin kaloja ja korallia, mut mulle osui se viikon ainut huono päivä. Oli oikeesti kylmä. Yleensä vedessä viimeistään rupee lämpenee, mut nyt ei. Kestin ehkä 20 minuuttia reilusta kahdesta tunnista, loppuaika meni hytistessä paatilla. Mut täällä ruoka oli tosi hyvää ja sehän on oikeestaan pääasia!

Snorklausmaisemia

Hostellista suosittelivat myös kylpyläkäyntiä. Ei ihan mitä tahansa - mutakylpylää :D! Tää oli jotenkin tosi hauska. Maksoi kuljetuksineen alle kymmenen euroa. Ensin mentiin siis suihkun kautta sellaseen matalaan altaaseen, sitä liejua oli ehkä ~20 senttiä (ja siinä kellu! yritin maata siinä välillä, mut ei vaan onnistunut :D) ja kuupalla kaadettiin sit loput päälle. Aikaa tähän oli annettu noin 15-20 minuuttia, mut ei sitä kukaan tuntunut vahtivan ja jossain vaiheessa kyllästyin ja lähdin oma-aloitteisesti pois. Taas suihkuun, ja seuraavaksi ohjattiin "kuumaan mineraalikylpyyn" eli mun nähdäkseni
"kylpyyn". Kuuma se oli, samaa luokkaa sellasen aavistuksen liian kuuman suihkun kanssa. Tässä oli olevinaan puoli tuntia aikaa, mut ei mennyt varttiakaan kun tultiin jo hätistelemään pois. Näiden lisäksi siellä oli kaksi isohkoa uima-allasta, toisessa noin 28 asteista vettä ja toinen sellanen ns. terapia-allas, missä vesi oli 37-39 asteista. Kävin molemmissa vähän lillumassa, ennenku taas suihkun kautta vaatetta päälle ja pois.

Ihan kiva päivä all in all, ja iho jäi tosi pehmeäksi, et ei muuta ku ojanpohjalle sielläki pyörimään! Samana iltana hyppäsin sit yöjunaan Nha Trangista ja matkustin 13 tuntia Danangiin, keski-Vietnamiin jossa oon siis nytkin. Lähden täältä huomenna illalla yöjunalla Hanoin (18 tuntia...) josta maanantaina lento Bangkokiin ja Pattayalle pikkupoikia.. eiku?

Tääl mä ny!

Nojoo, siitä matkaväsymyksestä mainitsinkin jo. En oo tehnyt täälläkään mitään, ja alkaa näyttää etten teekään. Tässä lähellä on joku UNESCOn maailmanperintökohde, pieni Hoi Anin kylä jossa haluisin kyllä kovasti käydä, mut en vaan saa aikaiseksi. Oon nyt kaksi päivää aika pitkälti nysvännyt hostellissa, istunut koneella ja käynyt ulkona vaan syömässä. Nyt on kolmas päivä nysväämistä, ja huomenna illalla täältä pitäis jo lähteä. Menee ihan harakoille koko matka, ja vituttaa kun tiedän että luultavasti en tuu tännekään enää koskaan uudestaan, et pitäis nyt tehdä mitä haluaa, mut ei vaan huvita. Tää koko matkanteko on alkanut jotenkin kyllästyttää, ja vaikka kotiinpaluu vähän kauhistuttaa, niin pohjimmiltaan oon ihan tyytyväinen ettei siihen oo enää niin pitkä aika. Ei tätäkään jaksa loputtomiin, hohto on jo kadonnut. Mut minkäs teet, ei kai jokainen päivä ja kaupunki voi jaksaa innostaa, vaikka etäisesti kiinnostaiskin. Ehkä Thaimaassa huvittaa taas enemmän, varsinkin kun ei tarvi yksin olla. Katotaan sitä sit ens viikolla, minä menen nyt nysväämään!